Synnytyskertomus

Vihdoin sain aikaiseksi kirjoittaa tämän kuuluisan synnytyskertomuksen.. eihän siihen mennyt taas kuin 3viikkoa :D

Elikkä..

Torstaina 27.8 oli ihan tavallinen päivä, eikä suunnitelmissa ollut oikeastaan mitään ihmeellistä. Heräsin aamulla, tai no oikeastaan päivällä vasta puolen päivän aikoihin ja makoilin vielä sängyssä 12.30 kun tunsin ihka ensimmäisen supistuksen joka jo tuntuikin jossain. Jähmetyin hetkeksi paikalleni ja ajattelin, että nytkö se alkaa. Viikkoja oli tuolloin 41+0, joten olisi jo aikakin! Noh, en niistä niin vielä välittänyt kun tuli sentään vielä niin harvakseltaan. Soitin kuitenkin serkulleni, joka oli lupautunut ottamaan koiramme hoitoon synnytyksen ajaksi, että voisi tulla hakemaan avaimet kun tuntuu että lähi aikoina varmasti tulee lähtö. Serkkuni tuli työpäivänsä jälkeen käymään ja totesi että "hei, mä otan tuon koiran kyllä nyt jo mukaani, näytät siltä että huomenna et enää kotona ole!". Ajattelin, että joo niin varmaan mutta suostuin kumminkin. Myöhemmin illalla lähdimme vanhempieni luokse savustamaan muikkuja. Ruokapöydässä n. klo 21 huomasin että koko päivän kestäneet supparit alkoivat voimistua. Äitini kehotti soittamaan synnärille ja menemään näytille. Niinpä lähdettiin ajamaan kodin kautta sairaalaan. Sieltä tosin passitettiin vielä kotiin, kun eivät ne supistukset olleet vielä niin tiheitä ja selvästi pystyin vielä puhumaan ilman minkään laisia raivareita :DD Kun saavuimme kotiin, tunsin aina vain enemmän kipua ja kirosin pahimpien polttojen aikana että kuinka ne viitsivät mut kotiin vielä lähettää... Yritin nukkua, mutta eihän siitä mitään tullut. Torkuin vajaa 10min pätkiä aina supistusten välissä. Latasin aikani kuluksi puhelimeeni jonkun supistuslaskurinkin ja sillä sitten kellottelin koko yön.

Perjantaina 28.8 aamulla klo 6 soitin synnärille. Vielä kehottivat käymään lämpimässä suihkussa, mutta jos siitä ei enää ole apua niin sitten saa tulla sairaalaan. Vietinkin suihkun lattialla n. tunnin verran jonka jälkeen herätin miehen ja sanoin että nyt mennään! 

Sairaalaan päästiin n klo 10, mutta edelleen olin vain 2cm auki. Kivunlievitykseen sain aluksi lämpöpussin ja jonkin suun kautta otettavan lääkkeen, jotta saisin edes vähän nukuttua.

Klo 10.52 hoitaja tulee kertomaan, että päästäisiin suoraan synnytyssaliin. Siellä tarjottiin ilokaasua, jonka otin mielelläni käyttöön. Ammeeseen/suihkuunkin olisin päässyt, mutta se jostain syystä unohtui kokonaan kun halusin vain nukkua kaikki mahdolliset välit.

Klo 13 oli lounasaika. Ajattelin, että "Vihdoin, RUOKAAA!" Se ei tosin maistunut ollenkaan. Muutaman haarukallisen sain alas, jonka jälkeen yhtäkkiä tuli hirveän paha olo, ja juoksin lähimpään vessaan. En tiedä johtuiko siitä ilokaasusta vai mistä. Ruokailun jälkeen jossain vaiheessa mieheni lähti käymään kotona.

Klo 14.45 Sisätutkimuksessa 4cm auki, pehmeät hyvin venyvät reunat.

Klo 15.20 Supistukset alkoi olla niin voimakkaita, että aloin jo vahvasti miettimään vahvempia kivunlievityksiä. Päädyttiin kuitenkin kätilöiden kanssa jutellessamme, että kokeillaan vielä aqua-rakkuloita. Sen laitto sattui aika kovin, mutta jonnekkin ne supistuskivut taas hälveni. Tosin vain hetkeksi.

Klo 16.39 Puhkaistaan kalvot. Tässäkin kohtaa toivon epiduraalia, mutta muutankin vielä mieltäni ja ilokaasulla mennään edelleen. 5cm auki.

Klo 17.21 Supistuskäyrässä näkyy supistuksia hieman harvakseltaan, joten minua kehotettiin menemään jumppapallon päälle istumaan, jolloinka poltot tulevat taas kipeimmiksi. Makuuasento ilmeisesti lievensi niitä vähän.?

Klo 17.50 Kivut ovat entistä pahemmat, joten nyt ei enää harkita puudutusta. Anestesialääkärin odotteluun menee n. puoli tuntia.

Klo 18.24 Epiduraalipuudutuksen laitto. Alkaa vaikuttamaan samantien. Puudutuksen laitto sattui ihan älyttömästi ja kun oli kokoajan pieni paniikki päällä niin musta tuli hysteerinen eikä se auttanut asiaa ollenkaan kun itketti ja tärisytti kokoajan. Nyt pystyy onneksi taas nukkumaan hetken.

Klo 19.33 Aloitetaan Syntocinon, joka ilmeisesti voimistaa supistuksia. Nyt on myös alkanut tuntumaan voimakasta paineentunnetta lähinnä alaselän/häntäluun puolella. Puudutus ei auta tuohon kipuun.

klo 20.58 Lisätään epiduraalia.

Klo 21.20 Sydänäänissä tapahtui lasku, joten kätilö joutui pikaisesti painamaan vauvan päätä alaspäin. Tässä kohtaa taas tuli pieni paniikki, kun koneesta näkyi kuinka sydänäänet tippuu ja yhtäkkiä lappaa porukkaa synnytyssaliin ja kukaan ei sano mitään.  Tässä vaiheessa myös lääkäri kutsuttiin paikalle, jonka määräyksestä aloitettiin uudestaan tuo ns. "supistuslääke".

Klo 22.55 Vaadin lisää puudutusta. Tässä vaiheessa 6cm auki ja tarjoutuva osa hyvin laskeutunut.

Lauantai 29.8 klo 00.30 Soitan taas kelloa ja vaadin puudutusta. 

klo 01.40 Kätilö tekee sisätutkimuksen; täysin auki! HUH, mikä helpotus. Tehdään koeponnistus, mutta pää ei lähde yhtään seuraamaan. Ponnistelin jonkun aikaa, jotta helpottaa oloa. Tässä vaiheessa tunnen, kuinka hiki vaan valuu ja kasvoja kuumottaa. Kuume mitataan; 38.5C.
Mies saa käteensä märän pyyhkeen jolla sai pyyhkiä kasvojani ponnistusten välissä. Aluksi homma toimikin hyvin, mutta kivut ja uupumus sai mut niin vihaiseksi jotta tuli siinä miehellekkin muutama valittu sana sanottua :'D Voi ressukkaa. Tuosta tosin kuulin vasta jälkeen päin, en nimittäin itse muista oikein mitään. Jossain vaiheessa myös kätilöt alkavat pelottelemaan sektiolla, kun selvisi että vauva onkin väärinpäin. Pää on siis alaspäin, mutta koko keho on vinossa, jonka vuoksi ponnistuksista huolimatta mitään ei tapahdu. Muistan kun mies tokaisee, että eihän tässä mitään leikkauksia tarvita. Kyllä se sieltä tulee!

Klo 02.50 Kutsuttiin taas lääkäri paikalle. Hän päätti ottaa käyttöön imukupin.

Klo 03.11 Vihdoin ja viimein kova työ palkittiin maailman suloisimmalla pikkupojalla <3

Paino 3540g
Pituus 50cm
Apgar 8/10/10
<3

Baby is here!

Noniiin, vihdoin voin tulla tänekkin kertomaan että pikkumies on nyt maailmassa! <3 hieman on tämänkin kirjoittaminen venähtänyt, sillä tuleehan tässä jo viikko yhteiseloa täyteen ensi yönä.. Eli viime perjantaina aamulla lähdettiin sairaalaan sillä supistukset saivat oloni sen verran epämukavaksi etten ollut pystynyt nukkumaan minuuttiakaan. Olin vasta pari senttiä auki, mutta sille tielle jäätiin torkkumaan pehmeiden kivunlievitysten ansiosta. Miten voikaan edes 20min unet tuntua niin hyviltä! Lauantaiyönä rv 41+2 päätti herra tulla maailmaan klo 3.11<3
Tarkemman synnytyskertomuksen kirjoittelen kunhan ehdin :)

Arki on lähtenyt rullaamaan ihan kivasti. Maanantaina kotiuduttiin ja ensimmäinen yö oli erittäinkin havahduttava, sillä vauva huusi koko yön. Nukkumaan pääsin vasta 7 aamulla.. Siitä eteenpäin yöt ovat olleet selkeästi helpompia. Hieman toki unirytmi edelleen hakusessa. Pitäisi alkaa estämään iltaunet jotta väsyttäisi sitten yöaikaan.. Mielenkiintoiseksi tämä kävi myös siltä kantilta, että mies joutui jo töihin. Viime yönä oli ensimmäinen vuoro. Työ on tuommosta pätkäduunia ja nytkin vain 1kk sopimus, joten isyyslomia ei viitsi paljon vaatia. Voi vielä käydä niin, ettei jatkossa enää pyydettäisikään hommiin. Noh, onneksi saan paljon apuja kunhan vain pyydän. Nyt oltiinkin viime yö pikkumiehen kanssa vanhemmillani yötä :) 

Ihanaa olla äiti, vaikka sitä ei ehkä ihan vielä kunnolla tajuakkaan<3

Äippäpolilla

Eilen oli aika äitipolille vauvan kokoarvioon. Käynti jännitti hiukan, koska jotenkin olin varma että sisälläni ei mikään pieni poitsu kasva. Erittäin mukava nuori lääkäri kuitenkin arvioi kooksi 3,6kg, eli mielestäni ihan hyvän kokoinen. Toki voihan tuokin todellisuudessa ollakkin se yli 4kg, sen näkee sitten! Minua kiinnosti käynnissä saada myös tietää tilanne tuolla alakerrassa. Pläääh, paikat vielä täysin epäkypsät! Aika turhauttavaa. Sanoi että juuri ja juuri sormelle auki ja kanavaa jäljellä 3cm. Nyt vaan toivon että tuo ronklaaminen olisi saanut vauhditettua tätä hommaa edes hiukan.

Ultraamisessa selvisi myös yksi hieman huolestuttavampi asia. Nimittäin lapsivettä näytti olevan hieman liian paljon. Ei kuitenkaan mitenkään hälyttävän paljon, mutta ylärajoilla kuitenkin mennään. En ollut koskaan edes ajatellut että sitä vettä voisi olla jotenkin liikaa tai liian vähän. :o Minut pistettiin käyrille tarkkailuun hetkeksi, mutta paperille piirtyi kuitenkin erittäin hyvät sydänäänet. Ensi tiistaina uudestaan katsomaan onko tilanne edelleen sama ja jotain hän puhui myös käynnistyksestä.. Meni puolet ohi, kun ajattelin vaan että kunpa kaikki olisi kunnossa. Kotiin tultua aloin googlettelemaan ko. asiaa ja noita liiallisen lapsiveden vaaroja. Ehkä olisi taas pitänyt jättää osa jutuista lukematta, mutta parempi ehkä tietää kaikki faktat. Googlesta löytyi tapauksia niin napanuoran kiertymisestä kaulan ympärille aina cp-vammaan asti, eipä kovin hyvältä kuulosta.. Rauhoittelen itseäni nyt sillä, että onneksi tuo määrä ei tosiaan ollut niin suuri kuin ehkä voisi olla. Lääkäri ei edes sanonut suoraan, että mitä vaaroja tuossa on vaikka kysyin. Sanoi vaan ympäripyöreästi, että ei ole hyväksi vauvalle. hmmm. Mietin jälkeen päin, että ehkä ei halunnut luoda paniikkia etukäteen tai jotain? 

Olisi kiva tietää, onko muilla ollut vastaavanlaista ja miten on käynyt?

Nyt ei enää millään pystyisi odottelemaan ensiviikon alkuun! Voikun tämä synnytys käynnistyisi itsekseen vaikka viikonlopun aikana. 
Monet varmaan tietää sen tunteen, kun on laskettu päivä käsillä ja kuulee muilta kuinka lähes samoilla viikoilla menevät ovat synnyttäneet jo ja itsellä ei ole minkäänlaisia tuntemuksia tulevasta. no, hiljaa hyvä tulee pätee varmasti tässäkin.

raskauden kolmannekset

Täällä ollaan, vieläkin yhtenä kappaleena. Viikkoja on nyt kasassa 39+4. Olen unohtanut kokonaan koko blogin kirjoituksen, edellisestä postauksesta on kulunut melkein 3kk! Eipä mun tarkoituksenani ollutkaan kirjoitella kuin omaksi iloksi enkä halunnut ottaa mitään paineita koko hommasta. Viime yönä aloin vaan miettimään koko raskautta ja tajusin että nyt olisi ehkä hyvä aika kirjoittaa ylös, mitä tämä syntymätön vauva on saanut minussa aikaan. Nyt vielä kun ne ovat suht tuoreessa muistissa niin eipähän pääse unohtumaan kun ne tallentuvat tänne netin ihmeelliseen maailmaan ;) Varoitus pitkästä kirjoituksesta!

Ensimmäisen kolmanneksen (viikot 1-12) aikana oloni tuntui suht normaalilta. Välillä ehkä liiankin normaalilta. Kerkesin moneen kertaan pelkäämään pahinta kun ei minkäänlaisia pahoinvointeja tms tullut vastaan "niinkuin kaikilla muilla". Varhaisultraan oli siis päästävä, maksoi mitä maksoi! Mentiin ultraan Mehiläiseen ja muistan kuinka lääkäri kysyi syytä miksi tulimme. Kerroin että haluaisin vain tietää että siellä tosiaan on joku hengissä kun ei minkäänlaisia tuntemuksia ole ollut. Lääkäri alkoi ultraamaan ja ei mennyt kuin pari sekuntia kunnes hän sanoi että huokaiskaa helpotuksesta, on täällä elämää <3 Nyt jaksoi taas odottaa seuraavaa etappia! :D ensimmäinen neuvola oli 8.1, hirrrrrrveeesti kaiken maailman lappuja ja vihkoja!  Oli aika koomista astua neuvolan ovista sisään ja katsoa kun aulassa istui lisäksemme nainen alle kuukauden ikäisen vauvansa kanssa sekä toinen nuori nainen hirmuisesti pyöristyneen vatsansa kanssa. Ja sitten me, rv 8:laiset ;D vielä oman vatsan kanssa. Ensimmäiseen neuvolakäyntiin mennessä mulla oli tullut jostain kummasta jo n. 4kg painoa! Tosin siinä oli joulu juuri, joten ne suklaaöverit vissiin selittää tuon, ainakin osittain. :D Sitten odoteltiinkin tuskaisesti hieman yli 4viikkoa, että päästiin ensimmäiseen oikeaan ultraan rv 12+5. Tai oikeahan se oli se ensimmäinenkin mutta you know what i mean ;) Kokemus oli taas aivan uskomaton. Mieskin oli aivan ihmeissään kuinka meidän pieni papu oli kasvanut niin hurjasti tuossa ajassa. Kaikki oli siis kunnossa edelleen ja nyt olikin jo 12 viikkoa takana päin.

Toinen kolmannes (viikot 13-27). Raskausviikon 13 käynnistymistä odottavat varmasti kaikki, kuin kuuta nousevaa. Silloinhan on enää suht pieni mahdollisuus keskenmenoon. Kaikki tärkeimmät elimet ovat kehittyneet, tai ainakin hyvässä vaiheessa kehitystä. Vieläkin oireet ovat hyvin vähäiset, lukuunottamatta satunnaisia harjoitussupistuksia joiden aikana vatsa kovettui kivikovaksi ja oli pakko mennä kyykkyyn mahdollisimman kippuraan. Tuo oli jännää aikaa. 
Oli rv 18+4. Mies oli nukkumassa yövuoron jäljiltä kotona ja minä päätin lähteä kirpparille viemään vaatteita myyntiin. Kun tulin takaisin ja menin sänkyyn miehen viereen, pistin muuten vain hänen kätensä vatsani päälle. Hetken päästä nukkuva miehenikin säpsähti ja sanottiin melkein yhteen ääneen "tunsitsä ton?" :'D Siinä se oli, ensimmäinen potku<3 Tämän jälkeen oltiinkin molemmat käsi vatsalla melkein kokoajan.
Seuraavaksi rv 19+6 olisikin varmaan tähän asti kaikkein jännimmän etapin aika. Nimittäin rakenneultra! Oltiin koko raskausaika pohdittu että kumpihan mahtaisi tulla. Itsellä oli välillä tyttöoloa ja sitten mietittiin että kun miehen sisaruksillakin on yhteensä tällähetkellä 6 poikaa, niin eiköhän se tämäkin poika ole. Joidenkin testien mukaan taas lupailtiin tyttöä jnejne. Hauskaahan tuo arvuuttelu oli, mutta vielä hauskempaa oli nähdä itse ultrausruudulta kuinka napanuora on haarojenvälissä mutta niin on myös jotain muutakin! POIKA<3 Ja eikun shoppailemaan ja suunnittelemaan tulevaa vauvanhuoneen sisustusta. Toisen kolmanneksen muisteluun mahtuu vielä yksi juttu. Rv 27; istuin autossa ja tuijottelin mahaani kunnes näin sen muljahtavan. Ensimmäistä kertaa näin tuolloin, kun vauva liikkui niin että se näkyi ulospäin. Se oli melkein jopa pelottavan näköistä mutta kuitenkin niin hassua.

Mentiin myös kihloihin toukokuun puolessavälissä sekä juhlittiin minun 22v synttäreitä. Mies leipoi oikein mansikkakakunkin ;)

Rv 31 vs rv 19

Viimeinen kolmannes (viikot 28-40). Viimeistä viedään! Viimeinen raskauskolmannes on ollut ehkä tapahtumarikkain jakso. Välillä tuntuu että kaikki tähän astinen oireettomuus on alkanut kostautumaan ja kaikki vaivat puskevat päälle nyt. Kesäkuun alkaessa toivoin viileää kesää ja sen onneksi sainkin! En muutenkaan tykkää kuumista ilmoista, ihoni on erittäin herkkä auringolle ja olen muutamaan otteeseen parin viime kesän aikana saanut kortisonipiikkiä persuksiin kun silmät ovat alkaneet turvota kiinni palaneiden kasvojen ansiosta. Kesäkuusta asti työnteko ei maistunut, olin jo niin omissa maailmoissani vauvantulon kannalta että voin kiittää itseäni siitä että olen päätynyt oman äitini palkkalistoille 3vuotta sitten. Muuten olisin varmaan saanut potkua perseelle tuosta lapamatomeiningistä! :D Jäinkin sitten n. viikkoa aikaisemmin äitiyslomalle, josta suunnattiin mieheni kanssa lomareissulle hänen mummolaan heidän mökilleen. Viikkoja oli tuolloin n. 34 kasassa. Yhtenä yönä mökillä ollessamme alkoikin sitten pieni paniikki. Kävin yöllä ennen nukkumaan menoa vessassa ja kun juuri sain housut jalkaan, tunsin kun jotain lorahti housuun. Olin ihan varma, että nyt ne vedet meni! Panikoin ihan älyttömästi ja aloin soittelemaan omalle synnärille ja kerroin että semmonen pikkujuttu kun ollaan täällä 400km päässä että mitäs tehdään. Siitä sitten aloin soittelemaan Mikkelin sairaalaan ja erittäin mukava nuori nainen rauhoitteli ja kertoi ohjeita. Jos tuota "lapsivettä" olisi tullut yön aikana lisää niin olisi pitänyt lähteä ajamaan Mikkeliin reilut 100km ja pahimmassa tapauksessa olisin joutunut synnyttämään siellä tai sitten oltais voitu yrittää ajaa Helsinkiin lähemmäs kotia. Onneksemme tuota mysteeristä nestettä ei sitten koskaan enää tullut lisää, joten asia jäi siihen. Mikä helpotus! 
Reissun aikana puhkesi myös aivan uudenlainen vaiva. Nimittäin siitä tähän päivään asti ilmeisesti tuo vauva on painanut johonkin hermoon siihen malliin, etten saa oikean käden nimetöntä koukkuun ilman äärimmäistä kipua.Kipu on pahinta aamulla kun sormet ovat niin turvoksissa yön jäljiltä. Tuo sama vaiva on nyt viime viikkojen aikana myös siirtynyt toisen käden keskisormeen. Olen käynyt lääkärissä, mutta ilmeisesti asiaan auttaa vain synnytys. Muita oireita ja vaivoja viimeisen kolmanneksen aikana on ollut mm; jalkapohjien ja sormien järkyttävä kutiaminen. Hepatoosia epäiltiin mutta maksa ja sappiarvot olivat normaalit. Vaiva meni itsestään ohi parin viikon jälkeen. Myöhemmin tuli erilaista kutiamista ensin vatsaan ja sitten reisiin ja polvien sivuille sekä käsivarsiin. Se oli sellaista nokkosihottuman tapaista näppylää joka ilmestyi aina kun aloin raapimaan itseäni. Tämä oli ehkä hirvein asia tähän mennessä! Hyvästi yöunet! Rasvailin itseäni jatkuvasti Bepantcarella, kuivan ihon öljyllä sekä kortisonilla. Jossain vaiheessa tämäkin meni onneksi ohi. 
Nämä viimeiset 2viikkoa ovat olleet yhtä tuskaa. Piti alkaa nämä helteetkin vielä tähän päälle. Nukkuminen on erittäin hankalaa, koska hyvää asentoa ei tunnu löytyvän, kokoajan pitää yölllä ravata vessassa, levottomat jalat vaivaavat myös. Toissa yönä menetin hermoni noihin jalkoihin täysin ja soitin synnärille kysyäkseni vinkkiä. Neuvoivat ottamaan panadolia jos tukisukkia ei löydy. Kello oli tuolloin jo 4 yöllä, joten otin 1mg panadolin heti ja nukahdin kuin tukki! <3 tuosta edellisenä yönä olin nukkunut vain 4h noiden samojen vaivojen sekä supistusten takia, joten oli jännä miten hirveä väsymys painoi mutta ei vaan pystynyt nukkumaan ennen tuota pilleriä.
Viime viikolla neuvolassa mulla oli niin mukava neukkutäti ottamassa vastaan, että voisin ylistää häntä maasta taivaaseen! Mulla on ollut varmasti yli 5 eri neuvolatätiä tämän raskauden aikana ja tuo oli ehdottomasti paras. Ikää oli hieman enemmän, joten se vaikutti asiaan. Oli meinaan paljon asiantuntevampi kuin nuo aikaisemmat yhteensä. Hän myös kertoi vauvalla olevan melko pitkä selkä joten halusi pistää viestiä äitipolille josko he ottaisivat minut sinne painoarvioon. Tänään tulikin puhelu, että ke olisi aika. Sitten onkin jo laskettupäivä torstaina. Miten tämä aika meneekään loppupeleissä niin äkkiä! Nämä viime päivät ovat ollut kyllä pahinta aikaa odottavalle. Kokoajan tuntuu, että joko nyt mutta ei sitten kuitenkaan. Noh, jokatapauksessa enää max 2viikkoa niin nyytti on sylissä<3

sokerirasitus ja kuulumisia

Hupsista, oon ollut "hieman" laiska kirjoittelun suhteen. Onhan tässä tapahtunut vaikka ja mitä mutta en vain ole saanut aikaiseksi avata tämän bloggerin "uusi teksti"- kohtaa.

Olen ollut melko paljon töissä. Viimeviikko meni tosin todella aneemisesti  tuntui etten millään olisi päässyt edes puoli 11 sängystä ylös ja töissäkään oikeen huvittanut/sujunut mikään. Thank God, mun äiti on pomoni! Vieraan palkkalistoilla olisin varmasti saanut aika herkästi kenkää viime viikon perusteella! :'D

Mentiin myös kihlohin P:n kanssa 16.5.<3 oltiin ostettu sormukset valmiiksi jo varmaan yli kuukausi sitten, mutta mies halusi odottaa sopivaa hetkeä kosinnalle :) vaikea varmaan arvata mitä vastasin... ;) hääpäivää ei olla lyöty lukkoon, ei edes vuotta ellei sitä lasketa että kerroin miehelle että 3vuoden päästä olis hyvä.. nyt mietitään että pidetäänkö pienet kihlajaiset lähiaikoina. Tuntuu vaan että hirmu hankalaa löytää sopivaa ajankohtaa. Noh, kirjoittelen kihlajaisista myöhemmin, jos päätetään sellaiset pitää!

Sitten otsikkoon. Kirjoittelen tätä postausta tällähetkellä laboratorion odotustilassa. Mulla oli aika siihen niin kehuttuun sokerirasitukseen klo 8.10. Tuskaa tästä tekee 12h paaston lisäksi myös sen, että jouduin heräämään luonnottoman aikaisin, jopa klo 7! Mulle aina kuittaillaan siitä, kuinka maailman kirjat olisivat sekaisi  jos minä päätyisin töihin jonnekkin jossa joutuu olla työpisteellä jo klo 7-8, se olisi ihan hullua! 

Odotan innolla kuinka tuleva lapsi muuttaa päivärytmiäni. Mutta siis nyt on tähän mennessä 4 putkiloa otettu verta.

Normaalisti otettaisiin vähemmän, mutta tän hetkisiin raskauskuulumisiin kuuluu myös sellaista, että epäillään että mulla on raskaushepatoosi. Olen ihmetellyt jo parisen viikkoa minun kutiavia jalkapohjia sekä myöhemmin kutiavia sormia. Kutina on melkein sietämätöntä joten päätin vihdoin soittaa neuvolaan josta sainkin lähetteen tänne labraan. Eli ylimääräistä verta otettiin sen takia, että saadaan nuo maksa-arvot katsottua. 

Sokerirasitusta varten olin siis syömättä 12h. Eilen illalla vedin siis kaksin käsin safkaa ja hieman jäätelöäkin (en tiedä olisiko pitänyt tuo jäde jättää väliin, mutta enpähän huijaa ;) tuli syötyä niinkuin olisin muutenkin syönyt :D) Netissä sanottiin, että ei saa juoda vettä ollenkaan ja toisaalla sanottiin että n. puoli lasia on ok ja jossain vielä ettei rajoituksia ole sen suhteen. Tein siis niin, että kostutin suuta vedellä ja nielin tyyliin pari milliä sitä vettä :D Tänne labraan päästyäni ensin otettiin verinäytteet ja sen jälkeen join sokerilitkua, joka ei maistunut läheskään niin pahalle kuin olin kuvitellut! :) tunnin päästä otettiin lisää verta ja nyt vielä 15min päästä viimeinen putkilo täyteen. 

JA SITTEN RUOKAAA!<3

Tästä seuraavaksi töihin taas. Yritän nyt kirjoitella vähän tiuhempaan, jääpähän itsellekkin paremmin muistoja kun kirjoittaa tuntemukset ylös :)

Hyvää kesän alkua kaikille<3

The vaunut

Noniin, nyt on sitten vaunut ostettu! Löysin paikalliselta fb-kirppikseltä kivat kärryt ja laitoin itseni jonoon, koska joku oli jo kerennyt ne varaamaan. Eipä mennyt aikaakaan kuin joku toinen kerkesi laittaa minulle yksityisellä viestin, että on pistämässä omansa myyntiin mutta ajatteli tarjota minulle ensin kun huomasi kirpparin sivuilla, että olen moisia vailla. Hän kävi sitten tänään työpaikallani aamulla niitä esittelemässä minulle ja rakastuin heti! Minähän en vaunuista mitään tiedä mutta onneksi tämä likka olikin niihin perehtynyt enemmänkin joten osasi kertoa kaiken ja suositteli tuota Emmaljungan mallia vaikka ei juuri näistä olisi kauppaa syntynytkään. Uutena maksaisi n 700e tänäpäivänä ja maksoin noista 250e, ei mielestäni paha hinta vaikka onkin ollut kolmella lapsella. Tämä likka oli pitänyt näistä niin hyvää huolta joten en viitsinyt edes tinkiä! :D

Emmaljunga City Cross

Aluksi kauhistelin tuota väriä, kun kuulin että ovat tumman vihreät, mutta se osoittautuikin erittäin kivaksi väriksi loppujen lopuksi. Nää oli hirmu kevyet ja joustavat ja todella helppo saada kasaan ja vielä kun asutaan täällä kerrostalon neljännessä kerroksessa niin on helppo säilyttää esim autossa kun noista saa yhdellä "klikkauksella" tuon koko istuin osan pois! eli runko autoon vaan! (täällä kun ei ole edes oikein minkään näköistä yleistä tilaa missä voisi säilyttää koko pakettia! -.- ) 

Nyt on sitten ensimmäinen kunnon ostos ostettu meidän poitsulle 8) eipähän jäänyt vaunujen osto viime tippaan ;D

23+3

heippa taas pitkästä aikaa! löysin jostakin, en nyt taas enää muista kenen blogista, tämmöisen "kaavan" jonka avulla voi seurailla raskautta ja sen etenemistä noin muutenkin kuin mahan kasvun kautta joten päätin että voisin alkaa tämmöistä käyttämään aina silloin tällöin! :) Mulla oli neuvola viime torstaina joten kerron tässä siellä kuulemiani arvoja ym.

rv 23+3

rv 19+2

Kuinka pitkällä: 23+3

Paino: +9kg ensimmäisestä punnituksesta joka oli rv 8. hyihyihyi, mutta minkäs teet kun ruoka/herkut maistuu enempi kuin liikunta as always -.-

Muut arvot: Hemoglobiini mulla on ollut aina todella alhainen ja raskauden ekassa neuvolassa se oli 114, tokalla käynnillä 113 ja tuossa viimeisimmässä olikin 115 :D Neukkutäti naureskelikin että harvemmin puolen välin jälkeen Hg lähtee nousuun mutta välillä näinkin päin! Multa otettiin ensimmäistä kertaa myös tuo sf-mitta, joka näytti kuulema 20cm.

Muutokset vartalossa: Tällähetkellä en ole yhtään tyytyväinen kroppaani! Tekee mieli käyttää ainoastaan mahdollisimman vartaloamyötäileviä paitoja koska tuntuu että löysissä paidoissa näytän tuplasti isommalta valaalta! Raskausarpia ei ole tullut kuin reisiin sekä vasemman käden alliin?! :D 

Mielihalut: Ei varsinaisesti mitään, herkut toki maistuu.. 

Nukkuminen: Vasta viimeisen viikon aikana olen huomannut, että tuo kasvava maha alkaa häiritä nukkumistani joten yöt ovat olleet melko levottomia. Ainakin nukahtaminen on vaikeampaa.

Hermostuttaa: Ei vielä ainakaan mikään. 

Vaivat: Alussa kärsin selkäkivuista, mutta nyt ei vaivaa muu kuin närästys muutamina päivinä viikossa. en tiedä voiko tätä pistää raskauden piikkiin mutta jos istun pitkään esim risti-istunnassa ja nousen ylös niin mun jalat menee todella jumiin ja on vaikea kävellä hetkeen kun lonkkaan sattuu molemmille puolille.

Erityistä: Vauva potkii jo tosi paljon! <3 ja viime aikoina sen on pystynyt tuntemaan jo kädellä uloskin päin! tästä mies on ainakin hirmu innoissaan! :)

Mieliala: Hyvin vaihteleva. Välillä pännii turhimmatkin asiat ja voin pillittää monta tuntia putkeen kun tuntuu ettei mikään suju niinkuin elokuvissa ja välillä taas hihkun onnesta.

Odotan: Että pääsen sisustamaan meidän pojan huonetta 8) ja mammalomaa<3 ja ehkä hieman synnytystäkin, tosin se ehkä enempi pelottaa :o :) 

Uusi koti vs vanha koti

Hellou

Oon taas ollut hetken hissukseen täällä blogin puolella kun raskaus sujuu niin tasaisesti ettei oikein ole mitään kerrottavaa ainakaan sen saralta. Vauva liikkuu kovin. Muistan kun tunsin ekat liikkeet rv. 18+5 kun oltiin päikkäreillä P:n kanssa ja yhtäkkiä havahduin outoon tunteeseen ja sanoin miehelle että "hei, se liikkuu"! Nyt sitten odotellaan ensimmäisiä kunnon potkuja, ehkäpä nekin alkavat tuntumaan pikkuhiljaa kun viikkojakin on jo 21+1. Mies oli viime yön kaverinsa kanssa mun vanhempien mökillä saunomassa ja grillailemassa ja kun hän tänään tuli poikkeamaan työpaikallani hän antoi mökiltä löytämänsä 3 sinivuokkoa ja sanoi että tässä on sulle, mulle ja meidän vaaville <3 höpsö.

Sitten otsikkoon..

Ollaan jo jonkun aikaa harkittu, että jospa sitä muuttaisi pois täältä kerrostalosta ja ostaisi omakotitalon. Noh, nyt sitten on löytynyt semmoinen hyvä josta siis remppaamalla saisi juuri sellaisen unelmakodin kuin haluttaisiin.

Yläkerta on hirveä sokkelo joten aika paljon seiniä lähtisi ja iiiiiiso kylppäri ja sauna tulisi joidenkin seinien tilalle<3

 Hommaa siis olisi paljon, mutta kun mies on raksamies kuin myös hänen isobroidinsa niin homma kävisi aika kätevästi. Ei tarvitsisi rahaa kuluttaa kalliisiin työmiehiin. Sähkö- ja putkimiehetkin löytyvät omasta takaa sekä myös P:n setä tulisi kaivinkonemiehenä kaivamaan lisää salaojia koska kyseessä on kuitenkin vanha '47 rakennettu talo. Ihanaa tuossa talossa on vielä se, että kun tykkään uuden ja vanhan yhdistelemisestä niin tuolla pystyy säästämään vanhat lankkulattiat ja osan hirsiseinistä jättää nätisti näkyville! <3 Hirveesti visioita päässä, hah!

 Edessä olisi siis vielä nykyisen myynti ja tarjousten tekeminen tuohon uuteen kohteeseen. Ja tietty LA n. 4kk päästä! :D Suurin kynnyskysymys on se että kuinkahan pitkälle kerkeää remppaamaan ennen elokuuta... jospa vaikka kuukauden päästä päästäis aloittamaan.. Pläää, hirveesti mietittävää ja kaikki jutut pyörii päässä! :D tuossa omakotitalossa olis kyllä niin paljon tilaa (n. 150neliöö), ettei sitä tarvitsisi vähään aikaan vaihtaakkaan! Voitaisiin jopa ehkä koko loppuelämä siellä viettää jos hyvä tuuri käy! :) ja suht iso tonttikin vielä, 2300neliöinen!

Pankissa käyty, välittäjä käynyt eilen arvioimassa tämän nykyisen ja kertonut välittäjäsopimuksesta ja nyt vaan pitäisi tehdä päätöksiä! Ne kun ei tunnu kovin helppoja olevan! :D ehkä ensi viikkoon mennessä pää ei lyö ihan näin tyhjää kuin nyt :)

Nyt viikonlopun viettoon ja odottamaan kaveria jota en olekkaan nähnyt 2vuoteen! <3

Kivoja viikonloppuja kaikille! :) 

The Liebster Award - haaste !

Sain haasteen Vuosi elämästäni - blogin Miralta, kiitos tästä! ja nyt olisi hetki ylimääräistä aikaa vastailla kysymyksiin. Haaste on siis ilmeisesti suunnattu pienille blogeille joissa siis alle 1000 lukijaa.

Tässä säännöt:

vastaa 11 kysymykseen, keksi itse seuraaville haastettaville 11 kysymystä ja lopuksi haasta mukaan 11 blogia.

Miran kysymykset: 

1. Mikä on lempikappaleesi?
Ei ole yhtä tiettyä. En ole koskaan edes osannut nimetä lempibändiäni tms. Ellei ala-asteaikaista Lovex fanitusta lasketa! :D mutta siis pääasiassa tykkään kuunnella joko rauhallista musiikkia missä laulaja osaa käyttää ääntänsä ja revitellä huolella.. tai sitten ihan kunnon biletysmusaa. Youtubesta löysin myös semmoisen coverbändin, joka tekee nykyajan räppibiiseistä tai muista menevistä tanssibiiseistä '20-luvun bigband versioita. Sitä on niin hauska kuunnella/katsoa videolta. 

2. Jos voittaisit lotossa seitsemän oikein, mitä tekisit niillä rahoilla?
Ainakin ostaisin omakotitalon! ja lähtisin matkalle tai ehkä monellekkin! En ehkä juuri tällä hetkellä mutta sitten myöhemmin. Olisi kiva, kun ei tarvitsi miettiä mitä ostaa ja mikä maksaa mitäkin.

3. Millainen olet luonteeltasi?
Rauhallinen, mutta melko tempperamenttinen. Suutun melko helposti ainakin läheisille, mutta annan anteeksikin lähes yhtä nopeasti ellen nopeamminkin! Melko ujo, mutta en kuitenkaan mikään tuppisuu.

4. Romanttisin asia, joka on tehty sinulle?
Oltiin P:n kanssa ensitreffeillä Linnanmäellä. Jonotettiin rakettiin ja kun katsoin muualle P otti aidan toiselta puolelta leskenlehden ja antoi sen mulle! :)) tai kun tässä ihan vähän aikaa sitten mies kirjoitti mun faceseinälle pätkän Käymme yhdessä ain-biisin sanoista ja kun näin sen niin hän rupes itkemään ja kysyin että mikä nyt niin sanoi että kun sä teet mut tuon masun kanssa niin onnelliseksi! <3

5. Ruma, köyhä ja onnellinen vai kaunis, rikas ja onneton?

Ruma, köyhä ja onnellinen. Rahalla ei saa rakkautta eikä onnellisuutta ja se jos mikä on tärkeämpää kuin hienot vaatteet tai meikit tai mikään muukaan materiaalinen juttu!

6. Onko sinulla/teillä lemmikkiä, mikä ja minkä niminen?
Meillä on Lapinkoira nimeltä Dana<3 ja kaverin kaverilta otin huostaan puoltoista vuotta sitten kissan nimeltä Simba<3

7. Kuinka monta lasta toivoisit saavasi?
2 taitaa riittää :) nyt on poika tulossa joten toinen sais olla tyttö! Oikeestaan mun puolesta max 3 lasta olis hyvä mutta mies on ainakin tällähetkellä vahvasti kahden kannalla.

8. Unelma ammattisi?
En osaa sanoa. Tällä hetkellä teen floristin hommia ja on se aika kivaa kyllä. Suht vapaat työajat ja rentoa työtä. Pääsee toteuttamaan itseään lähes jokapäivä ja vielä tykkään asiakaspalvelusta.

9. Mitä kieliä osaat puhua?
Englantia ainoostaan. Oon kyllä koulussa lukenut sitä pakollista ruotsia, josta on enää päässä pari sanaa/lausetta ja saksaa, jota ymmärrän jonkun verran ja espanjan kielestä en muista mitään! :D

10. Oletko aamu- vai iltaihminen?
Ehdottomasti ilta! Mikään ei oo tyhmempää kuin nousta aamulla aikaisin sängystä herätyskelloon lämpimän peiton alta, hyi! Ehkä lapsen tultua taloon joutuu tottumaan aikaisempiin herätyksiin mutta se kuuluu asiaan :)

11. Mitkä ovat kolme positiivisinta asiaa tästä viikosta?

Eilen käytiin katsomassa yhtä omakotitaloa miehen kanssa, joka ehkä saatetaan ostaa :)

Eilen myöskin saatiin tietää vaavin sukupuoli <3

jajaja hmm, loppuviikko on kiireistä aikaa töissä pääsiäisen vuoksi. Tykkään työskennellä siis pienen paineen ja hässäkän alla! :)

Omat kysymykset seuraaville:
1. Mikä on mieleenpainuvin lapsuusmuistosi?
2. Millainen on unelmakotisi?
3. Onko sinulla pelkoja?
4. Missä näet itsesi 10vuoden päästä?
5. Haluatko naimisiin? Jos kyllä, minkälaiset häät haluaisit? (jos jo olet, kerro niistä)
6. Millaisia piirteitä arvostat ihmisissä?
7. Minkä leffan aikana olet viimeksi itkenyt tai mikä kosketti?
8. Oudoin tapasi?
9. Mitkä asiat tekevät onnelliseksi?
10. Oletko kokenut jotain yliluonnollista?/Uskotko sellaiseen?
11. Mitä päivää et unohda?

Haastan seuraavat blogit:
I Love you more
Kädenjälkiä sydämessä
Ollie
Baby Boy Blog
The Simple Things in Life

Okei, haastan poikkeuksellisesti vaan 5 blogia koska melkein kaikille lukemilleni blogeille oli jo haaste heitetty enkä viitsinyt samoille laittaa ja alkaa blogit loppumaan kesken, joten..! :D

Rakenneultra

Tänään oli vihdoin ja viimein se kauan odotettu rakenneultra, viikkoja on nyt kasassa 19+6 eli huomenna poksuu jo kakskymppiset! Puolessavälissä siis jo mennään<3 Meillä oli aika vasta klo 12.30 ja sitä ennen piti yrittää muutama tunti keskittyä töihinkin. Mies tuli aamulla yövuorosta ja hänen piti ehtiä nukkua muutama tunti ennen sitä mutta eihän tuo ressukka saanut unta kuin vaan vajaa 2h kunnes tulin jo hakemaan häntä kotoa. Kätilö kutsui meidät sisään ja alkoi melkein heti ultraamaan, olin jostain syystä luullut että tämäkin suoritetaan sisäkautta mutta ei onneksi! :D

Kaikki oli kunnossa, istukka kuulemma takaseinämässä, sydän sykki ja oli oikeanlainen ja kaikki muukin oli kehittynyt niinkuin pitää. Kätilö kysyi jo puolessa välissä että halutaanko tietää sukupuoli jos se näkyy ja tottakai haluttiin! Aivoja tutkiessa kätilölläkin meinasi mennä hermot kun meidän pikkunen nosti vaan nenää ylöspäin, jolloin ei pikkuaivoja saatu näkyviin kunnolla kun sijaitsevat juuri siellä takaraivon kohdilla ja hän joutuikin vähän kiusaamaan pientä jotta muuttaisi vähän edes asentoaan, jääräpää jo nyt ;) ! MUTTA alla oleva kuva kertoo varmasti kaiken oleellisen ;)

Poikalupaus on siis melkein 100% varma, sillä napanuora näkyi ihan selvästi siinä haarojen välissä myös mutta lisäksi näkyi pikkuprinssin vehkeet joten ei pitäisi olla epäilystäkään :) Nyt voi alkaa vihdoin siis hyvillä mielin alkaa shoppailemaan! <3

raskaus ja parisuhde

Muuttuuko parisuhde raskauden aikana? Muuttuu. Ei tietenkään kaikilla, mutta voisin melkein väittää että suurimmalla osalla.

Alkuraskaus, oikeastaan koko ensimmäinen kolmannes oli meille hieman hankalaa. Sulkeuduin jostain syystä yksikseni tähän raskauskuplaani, enkä hirveästi jaksanut välittää muista. Miehelleni seksi on erittäin tärkeässä roolissa parisuhteessa ja tämä olikin suurin ongelma ensimmäisten kuukausien aikana. Välillä itsestäni tuntui jotenkin ahdistavalta mennä nukkumaan yhdessä kun tiesin, että nyt kello on sen verran ja kohta alkaa vonkaus. hah. Nyt kun ollaan jo toisessa kolmanneksessa on jo paljonpaljon helpompaa ja mukavempaa! Tähän varmasti vaikuttaa myös se, että alkuraskaudessa mies oli "lomautettu" ja nyt kun paiskii taas töitä normaaliin tapaan ja nähdäänkin vähän vähemmän, niin toisen läheisyys onkin enemmän kuin kivaa :)

Olen myös huomannut tässä muutaman viikon sisällä, että miehestä on tullut paljon huomaavaisempi ja tunteellisempi kuin ennen. Toki aikaisemminkin hän oli kova kertomaan kuinka rakastaa, mutta nyt on jotenkin erilaista. Tekee ihan erilaisia söpöjä juttuja mitä en olisi voinut edes kuvitella, on jopa tirauttanut pari kyyneltä kun totesi kuinka onnelliseksi mä ja meidän tuleva vauva hänet teemmekään! :') Joten tässä vaiheessa raskautta voin myös väittää, että tämä odotusaika on tuonut meitä läheisimmiksi ja suhteemme on paljon parempi.

Tuntuu, että olemme molemmat hoksanneet että emme olekkaan enää yksilöitä vaan me tosiaan olemme perhe! <3

raskaus tekee yksinäiseksi

Tällä hetkellä jollain tapaa toivoisin, että eläisin toista elämää. Ilman raskautta. Kuulostaa ehkä kamalalta mutta tunnen itseni juuri nyt niin yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi tämän mahani kanssa! Olen aina ollut sellainen, joka viihtyy paljon kotona yksin ja silloin tällön näkee kavereita kahvittelun merkeissä tai ennen juhlimisen merkeissä. Nyt jotenkin raskausaikana kun haluan ulos neljänseinän sisältä niin sillon kukaan ei kerkeä nähdä. On töitä tai leffailta miehensä kanssa tai jotain muuta. Arkisin harvemmin edes jaksan töiden jälkeen nähdä ketään ja kun viikonloppu koittaa niin suurin osa on tietysti baareissa vetämässä kännit! Tänään tuli ensimmäinen kerta kun tuntuu pahalta päästää mies hänen ystävälleen yöksi saunomaan ja pelailemaan ym mitä ikinä tekevätkin. Saman tien kun lähti ovesta, pääsi itkun purskahdus kun rupesin miettimään, että minkähän leffan sitä tänään katsoisi, yksin. Kulunut viikko on muutenkin mennyt samalla kaavalla kun mieskin on ollut iltavuorossa joten ei hänestäkään ole ollut seuraa. Voi kun olisi edes sellaisia tuttuja joilla lapsi tai itsekkin raskaana, mutta meidän lähipiiristä olen ensimmäinen. Ihan kamala tunne! 

Anteeksi avautumisesta, onneksi oli lyhyt sellainen! :'))

Miten äitiydestä selviytyy?

Viime viikolla meillä oli toinen neuvola-aika varattuna klo 8.30 ja oltiin juuri lähdössä neuvolaan kunnes tulee puhelu: neuvolatäti onkin sairaana, joten jos on jotain akuuttia niin pitäisi mennä toiseen neuvolaan. Mietin hetken että ei hitsi, ei sitten yhtään aiemmin viitsinyt soittaa! Sanoin hänelle sitten että mielelläni haluaisin tarkistuttaa verenpaineet ym kun on ollut huimausta niinkuin aiemmin täälläkin kerroin. Noh, mentiin sitten seuraavana aamuna ja eipä siellä tietenkään mitään hälyttävää ollut arvoissa. Hemoglobiini oli laskenut viimekerrasta 114>113 eli mietoa lisärautaa saan kuulemma ottaa, jos haluan. Ja huimaus näköjään vaan kuuluu mun raskausoireisiin.. Yhtä turhauttavaa kun käydä lääkärillä jonkun rasittavan vaivan takia eikä yleensä löydy mitään, on vaan kestettävä ja elettävä niiden vaivojen kanssa -.- 

Tällä viikolla eli rv 16+ on myös alkanut esiintymään närästystä. Hirveä polttava tunne kurkussa aina iltaisin, tuntuu että olisi vetänyt juuri askin tupakkaa päivän aikana! Toissapäivänä ostin sitten Rennietä ja 3kertaa sitä otin ja sen jälkeen ei olekkaan enää tuntunut mitään :) eli toimii!

Nyt sitten otsikkoon. Olen alkanut miettimään tulevaa vauva-aikaa, johon nyt kuitenkin on vielä 5kk aikaa. Äitiyteen ei varmasti voi koskaan olla täysin valmis. Ajatuksia, joita on päähäni tullut, on mm. se, että kun asumme neljännessä kerroksessa ja vielä hissittömässä talossa niin miten helkutissa jaksan moneen kertaan kantaa vauvaa ylös ja alas moneen kertaan päivässä, rattaat pitää automaattisesti jättää joko autoon ja ottaa sieltä aina esille tai sitten viedä kellariin tai ehkäpä tuohon alakertaankin uskaltaa jättää? Noh, jokatapauksessa tiedän että tuohan on vain yksi haaste lisää vauva-arkeen eikä semmoinen ylitsepääsemätön juttu. Eihän me täällä ikuisuuksia asuta! ;) 

Toinen juttu, mistä näin jopa kerran unta, on se että miten ihmeessä tiedän miten vauva puetaan! :D kuulostaa ehkä naurettavalta ja todennäköisesti tuo pukeminen on ihan luontevaa kun se lapsi ihan oikeasti on täällä, mutta tällähetkellä tuntuu niin epävarmalta.

Näin n. 3viikkoa sitten myös sellaista unta, missä olin maailman huonoin äiti! Säilytin vauvaa meidän kylppärin lattialla semmosessa urheilukassissa, ruokin sitä silloin kuin muistin, mulla ei ollut sille vaippoja, ei sänkyä, ei mitään :'''D  ihmeen kaupalla hän selvisi kuitenkin hengissä ja sen jälkeen kun sain raahattua itseni kaupoille niin musta tulikin ihan huippu mamma!

Toivotaan siis, että vaikka kuinka nyt tuntuisi epävarmalta ajatus siitä että pitää ottaa vastuu kokonaisesta ihmisestä ja kasvattaa kunnon kansalainen niin lopputulos on sama kuin tuossa unessa eli huippumama. Tosin aion kyllä huolehtia vauvanhoitotarvikkeiden ostosta pikkaisen aikaisemmin kuin unessa!! vielä n. 4viikkoa aion odotella ensimmäisten ostoksien tekoa, sillä 9.pvä rakenneultra<3 can't wait.

Nyt palaan netflixin pariin, ellei kaveri ilmoita että lähtee mun kanssa leffaan tänään 8) Miehestä ei pahemmin ole seuraa kun juuri tuli kotiin tehtyään 16h työpäivän. 30h valvomista takana, joten nyt saa nukkua rauhassa! 

Ainiin, ihanaa naistenpäivää kaikille! <3

Kuulumisia

Hups, viime kerrasta onkin vierähtänyt tovi! Oon ollut niin laiska kirjoittelun suhteen viimeaikoina kun ei oikeastaan ole tapahtunut mitään ihmeellistä. Viime viikolla pidin talvilomaa (ah, ensimmäinen ansaittu talviloma ikinä<3) ja sain viikko sitten maanantaina päähäni että jospa lähdettäisiin käymään Kerimäellä P:n mummolassa. Nyt kun miehellä pitäisi alkaa työt viim. ensi viikolla niin ajateltiin että sitten ei päästä lähtemään minnekkään pidemmälle kun vasta syksyllä aikaisintaan. 6päivää vietettiinkin sitten mummon herkkuruokien ääressä<3 ja koirakin tykkäsi kun ei tarvinnut kertaakaan olla hihnassa. 

Raskaudessa mennään jo viikolla 14+5, mihin se aika taas on mennyt? :o Ensin odoteltiin raskaustestin tekoa, sitten odoteltiin ensimmäistä neuvolaa ja varhaisultraa ja sitten vielä np-ultraa ja 12viikon rajapyykkiä ja seuraava etappi torstain neuvolan jälkeen onkin rakenneultra reilun kuukauden päästä! Pelkkää odottelua kirjaimellisesti nämä 9kuukautta :')

Mummolassa ollessamme huomasin, että mua huimaa aina sillon tällön. Varsinkin kun menen sänkyyn makaamaan tai nousen sieltä ylös. Pakko aina laittaa silmät kiinni kun tuntuu niin häröltä. Torstaina katsotaan sitten että olisko verenpaineet alhaalla vai mistä johtuu, en viitsinyt erikseen soitella neuvolaan kun tuo aika on niin lähellä. Huomasin myös että taas on itkuherkkyys valloillaan. Yhtenä päivänä kyyneleet valui silmistä kolme kertaa, ilman syytä. Kun lähdettiin sunnuntaina ajamaan Kerimäeltä pois ja minä ratissa vollotin 2kertaa puolen tunnin sisään ja toinen kohtaus alkoi olemaan jo niin paha että piti vaihtaa kuskia seuraavalla bussipysäkillä! P vaan ihmetteli, että mitä hän nyt sanoi ja mä nauran ja itken samalla ja yritän selittää että "et mitään, en vaan saa tätä loppumaan" :'D

Että tämmöstä tänne!

Hauskaa viikon alkua kaikille, minä yritän pikkuhiljaa taas palailla työntouhuun :)

Kaikki hyvin jälleen

Jee, nyt on np-ultrassa käyty ja voi että sitä fiilistä taas kun näki oman pikkuisen<3 Kaikki oli siis edelleen kunnossa. Silloin kun käytiin vajaa kuukausi sitten siellä varhaisultrassa, oli alkion pää-perä mitta vain 1,9cm ja nyt se oli jo 6,4cm. Herran jestas että se kasvaa nopeasti! Tällähetkellä pään halkasijakin on isompi kuin mitä koko toukka oli rv8+jotain :D On tää hurjaa seurata uuden elämän alkua, ei voi muuta sanoa! Kätilö oli todella mukava, ja naureskeltiinkin että kun on jo tässä vaiheessa niin jääräpää kun ei suostunut ollenkaan olemaan siinä asennossa kuin piti :') Ja hänelle tuli kaikenlisäksi vielä hikka kesken kaiken! :D Ihmeteltiin P:n kanssa että miten se nyt tolleen rupes pomppimaan.. 

Kaikki tällähetkellä odottavat ja aikaisemmin odottaneet muistavat varmasti tuon kuuluisan alkoholinkäyttötestin, joka pyydetään tekemään ensimmäisellä neuvolakäynnillä? Ei tsiisus, että pistää vihaksi! Tein kyseisen testin silloin joskus tammikuussa ja vastasin/ruksasin rehellisesti että juon 7-9annosta harvemmin kuin kerran kuussa. En tietenkään raskausaikana vaan aikaisemmin. Testissä oli ns normaalin raja 7p. ja meikäläinen nappaa 9p. Neuvolatäti pamauttaa kysymyksen;"Onko sulle koskaan kukaan sanonut että sinulla olisi alkoholiongelma tai onko joku ollut huolissaan juomisestasi?" Olin silleen, että anteeks mitä? :'''D Veikkaan että melkein kaikilla tulevilla äideillä olisi tässä tapauksessa jonkin asteen alkoholiongelma, jos kerran tai kaksi/kuukausi ottaa enemmän kuin sixpackin! Tämän vuoksi jouduin melkein myös kuuntelemaan lääkärin saarnaa eilen polilla. Sanoin kätilölle ennen sitä, että on se nyt kumma kun heti on alkoholiongelma jos juo muutaman bissen suht harvoin ja hän kertoi asian lääkärilleni, joten naurettiin vain asialle loppujen lopuksi. :D Aika hupaisaa kyllä, ei voi muuta sanoa!

Selkäkipu ei ole vieläkään hellittänyt, epäilivät Mehiläisessä jonkinlaista välilevyjen tulehdusta mutta koska olen raskaana, eivät pystyneet tutkimaan asiaa eikä edes antamaan lääkkeitä -.- Noh, pitää vaan kärsiä. Päätin että maanantaina menen ensimmäistä kertaa Bailamama tunnille, jospa tuo selkäkin siitä vähän notkistuisi :)

Elämä hymyilee

Maanantait ei yleensä ole mun lempparipäiviä, mutta tää on ollut kyllä poikkeuksellisen hyvä!

Mun mies on ollut viime lokakuusta asti työttömänä ja vihdoin ja viimein hän sai tänään puhelun samasta firmasta missä viimeksi oli että viim. 3viikon päästä alkais työt taas. Jospa tällä kertaa tipahtais vielä se vakkarisopimus, niin voitais kohta alkaa oikeesti kattelee omakotitaloja <3 Noh, siitä ei kannata vielä innostua mut jokatapauksessa; oon niin ilonen! Vihdoin asiat alkaa järjestymään tuoltakin osiolta.

Tänään oli myös vapaapäivä joten oon koko päivän melkein kattellu Pretty Little Liarsia <3 Oon aina silloin tällön kattonu sitä teeveestä ja joka kerta oon sanonu et nyt alan seuraamaan tätä sarjaa kun on niin hyvä, mut koskaan en osu tv:n ääreen oikeeseen aikaan, oikeestaan kaikki ohjelmat menee nykyään ohi, paitsi salkkarit :') 

Tänään sain myös myytyä meidän vanhan ällösohvan pois ja huomenna tulee uusi ihana löhösohva<3 

Tämmönen, paitsi mustanharmaalla kankaalla<3

Tänään on kaikenlisäksi 12raskausviikkoa takana päin, huomenna katsotaan onko kaikki mennyt hyvin. Nimittäin aamulla 9.30 olis aika np-ultraan :) tätä onkin odoteltu!

Mulla on alkanut hirveät alaselkäkivut. Tai oikeastaan niitä nyt on ollut kokoajan mutta eilen oli niin pahat että oksat pois! Hyvä että pystyin alakaapeista ottamaan mitään tai mennä istumaan tms. Nuo selkäkivut taisi olla ensimmäinen oire, mistä ylipäätään osasin arvella raskautta ennen plussaa. Tänään sitten varasin ajan ortopedille keskiviikoksi, jospa hänellä olisi jotain kerrottavaa. Mulla on siis hirmunen notkoselkä ja olis kiva jos sitä pääsis jotenkin hoitamaan pois, meinaan jos tässä vaiheessa raskautta on jo noin kovat kivut niin entäpä sitten kesällä loppuraskaudessa! kauhistuttaa jo nyt.

Nyt lisää Valehtelevia viettelijöitä! ;) --->

Meidän tarina lyhyesti ♥

Meidän tarina alkoi n. puolitoista vuotta sitten kesällä melko hassusti. Vielä tuolloin mun eksäni majaili luonani sohvalla kun ei ollut vielä löytänyt omaa kotia :') Kaverini painostuksella laitoin Suomi24 treffit-osioon profiilin ja sieltä sateli viestejä milloin minkäkinlaiselta miehen alulta sekä myös miehen lopultakin. Olin jo melkein poistamassa profiilia kunnes semmoinen kivan näköinen nuorimies alkoi kirjottelemaan, asuikin vielä suht lähellä. Mietin hetken vastaanko edes, kun aikaisemmistakaan ei ole ollut mihinkään, mutta vastasin, ihan muuten vain. Aloimme sitten jutteleman enemmänkin ja parin viikon päästä päätettiin nähdä. Hui, kun se oli jännää aikaa, perhosia massu täynnä ja kaikki oli taas niin uutta ja ihanaa<3 Mieheni oli tuolloin vielä armeijassa viimeistä kuukautta. Sovittiin siis treffit ja lähdettiin Linnanmäelle. Hän saapui pihalleni ikivanhalla Audilla ja totesin että eiköhän mennä mun autolla niin päästään turvallisesti perille :'') Nauretaan tätä vieläkin aina välillä. Meillä oli ihan huippukivaa yhdessä, joten ei päästy toisistamme eroon lintsireissun jälkeen vaan vietettiinkin koko loppupäivä yöhön asti yhdessä. Siitä se sitten alkoi<3 

Ensimmäinen lomamatka Gran Canarialle yhdessä viime talvena<3

Muistan kun vanhempani olivat tavanneet jo P:n ja isäni sanoi mulle sen jälkeen että en kyllä yhtään ihmettele että tuo on saanu sun pään pyörälle :'D  (on meinaan aika kova puhumaan :'))

En olisi kyllä 1,5vuotta sitten todellakaan uskonut että meille tulee yhteinen lapsi. On tää kyllä ihan mahtavaa ja rakastan tuota miestä yli kaiken. Vaikkakin otetaan lähes päivittäin toistemme hermoon, mutta ollaankin jo sovussa ennen kun huomattiin että ilmiriita taas pystyssä :') En malta odottaa meidän yhteistä perhe-elämää<3

Kuulumisia

Heippa!

Nyt alkaa taas olla viikko purkissa ja siihen mahtuikin taas kaikenlaista.

Aloitetaanpa vaikka maanantain ensimmäisistä tunnekuohuista :') Töissä ollessani pohdittiin duunikaverin kanssa, että mitähän ruokaa sitä laittaisi illalla. Päädyin sitten kinkkupastasalaattiin ja pihveihin, nam! Lähdin töistä ja menin kaupan kautta ja kun tulin kotiin tajusin hetken päästä että ei hitsi, ne pihvit unohtui! Siitä seurasi niin hirveä itkukohtaus ettei oo vähään aikaan semmosta nähtykkään :''D naurattaa näin jälkeenpäin mutta silloin oli kyllä leikki kaukana! Onneks mies ei ollut vielä silloin kotona joten sai tullessaan hakea ne pihvit<3

Tiistaina ei tainnut tapahtua mitään kovin ihmeellistä mutta keskiviikkona sitten! Mieheni on tällä hetkellä tekemässä pientä remonttia tuolla minun työpaikallani ja olin häntä pyytänyt lähtemään ajoissa kotiin kun halusin illaksi kaalikeittoa, joten pitihän ne kaalit keittää kypsiksi. Hän sitten taas tapansa mukaan vetkutteli eikä malttanut millään lähteä joten itku tuli siitäkin :') Ensin pihvit ja nyt kaalit, mikäs siinä. 

Nyt olisi enään vähän reilu viikko np-ultraan joten eilen kävin labrassa antamassa tarvittavat näytteet. Ei tainnut labratäti pistää sitä piikkiä ihan oikein kun niin hirmu kipeä tuo käsitaive vieläkin! :o

Totesin tuossa eilen miehelleni että onneksi käytiin siellä varhaisultrassa silloin pariviikkoa sitten. En nimittäin olisi todellakaan millään pystynyt odottamaan näin pitkään tuohon ensimmäiseen. Tai okei, olisinhan mä pystynyt jos olisi ollut ihan pakko mutta olisin varmasti ollut kunnon stressipallo koko tämän ajan.

Tänään en ole tehnyt vielä oikeastaan mitään, nukuin pitkään<3 ja käytin koiran pitkällä lenkillä musiikit korvilla. Kohta pitäisi alkaa vähän siivoilemaan kun kaveri tulee miehensä kanssa kylään illemmalla :) Huomenna meidän karvakorvakin pääsee kyläilemään siksi aikaa kun menen töihin :)

"Ystäväkirja"

Tässä olis tämmöinen pieni kysely, johon "jouduin" vastaamaan luettuani TittaMaman blogitekstiä. Eli vähän infoa siitä, kuka olen ja mitä teen ja mitä mun elämään kuuluu :) 

Ystäväkirja

Olen:

Johanna

Siviilisäätyni:

avoliitossa

Opiskelen/olen opiskellut:

Matkailuvirkailija ja floristi

Työskentelen/olen työskennellyt:

Olen työskennellyt hotellin respassa, muutamassakin eri ravintolassa, matkailuinfossa, kahvilassa, oiskohan vielä muita... :D tällä hetkellä työskentelen kukkakaupassa floristin hommissa, kolmas vuosi menossa.

Kiinalainen horoskooppini:

kukko

Mitä liikuntaa harrastan:

nykyään en oikeen muuta kun koiran kanssa ulkoilua. Aikaisemmin kävin salilla ja nuorempana olen tanssinut.

Mitä muuta harrastan:

pianoa olen soittanut n. 15vuotta

Periaatteeni:

Ole sellainen kuin haluat ja tee niitä asioita mikä tekee sinut onnelliseksi.

Pohdin:

Päällimmäisenä pyörii mielessä että millaiset vanhemmat meistä tulee :D

Vihaan:

Paskanpuhujia, ylimielisyyttä

Halveksin:

Eläintenrääkkääjiä ja viattomien tappajia

Rakastan:

Perhettä, miestä, kavereita, koiraani, okei riiviökissaa myös, musiikkia, omaa rauhaa, osittain myös työtäni

Haaveilen eniten:

Hyvästä ja onnellisesta elämästä ja omakotitalosta

Tarvitsen:

Uuden sohvan!!

Pelkään:

ötököitä, yksin jäämistä

Kaipaan:

ystäviä

Murehdin:

melkeinpä kaikesta as always

Kerään:

en taida keräillä mitään :o ennen keräilin kaikkien konserttien lippuja missä olin käynyt, kaippa niitä vieläkin löytyy vanhempieni luota..

Lempi...

Väri:

kaikki räikeet; kirkkaan vaaleanvihreä ja kirkkaan pinkki

Vuodenaika:

kevät

Eläin:

koira

Lukeminen:

kirjoja en lue koskaan, joten sanotaan vaikka että joku hyvä blogi :D

Elokuva:

Niitä on niin hirveesti hyvä että ei edes tule mieleen yhtä :D

Musiikkilaji:

pääasiassa rnb

Numero:

ei mul oo semmost?

Asia minussa:

huolehtivaisuus

Ruoka:

Mozzarellatikut! <3 lasagne, kinkkupastasalaatti<3

Juoma:

ei oo lempparia

Lomakohde:

Tähän astisista varmaankin kanarian Playa del ingles

Tuoksu:

Beyoncen semmone huippuhyvä hajuvesi<3

Kasvi:

Orkidea

Säätila:

kesäilta 

Tapa viettää vapaailta:

leffaa kattoen

Kysymyksiä

Pidätkö työistä vai pojista?

Pojista

Onko sinulla salaisuuksia?

eiköhän niitä kaikilla ole

Onko sinulla valkolakkia?

ei

Onko sinulla jokin mielen sairaus?

ei

Nnko sinulla jokin muu vakava sairaus?

ei

Millainen oli ensimmäinen tatuointisi/lävistyksesi?

Siinä on eka tatuointi, otin muistaakseni 16vuotiaana. Nyt tuota on hieman muokkailtu tuossa vuosi sitten ja tehty tuosta olkapään kohdilta alaselkään asti kiemurrellen :) Lävistyksiä mulla on vaan korvissa ja kielessä, muualle en todellakaan edes haluaisi!

Mitä tilaat baarissa?

Päärynäsiiderin tai jonkun drinkin

Poltatko tupakkaa?

en enää, paitsi oikein hermostuksissani saatan polttaa kevyttupakan. En kaipaa saarnaa :)

Omistatko eläimiä?

Äitillä ja iskällä on kaks Tiibetinspanielia ja se toinen on vähänniinku mun kun valkkasin sen silloin 14vuotta sitten :) 

Kuvassa on sitten tämä nuorempi tipsu :) Itellä on kotona 2,5vuotias lapinkoira Dana<3

ja Simba-kissa :)

Onko sinua siunattu parhaalla ystävällä?

On :)

Mitä muuttaisit itsessäsi?

En oikeastaan mitään

Kerro jotain siitä kun...

Olit 10-vuotta nykyistä nuorempi:

Olin hirmunen Lovex-fani silloisen parhaan kaverini kanssa ja kierrettiin millon missäkin kun oli pakko päästä keikoille :'D halusin tuolloin myös ammattipianistiksi

Viimeksi koit romanttisen hetken:

jaa a, joka päivä mies sanoo "rakastan sua". Mitään yltiöromanttista ei ole tapahtunut vähään aikaan :D

Viimeksi sait jonkun nauramaan oikein makeasti:

Muutama viikko takaperin nauroin äidin tekemälle kukka-asetelmalle töissä (on siis mun pomo :D) ja sit hänkin repes nauramaan hullun lailla ja sit olikin molemmilla vedet silmissä nauramisesta :'D

Joku kehuu sinua taitavaksi:

En osaa ottaa kehuja vastaan, se on jotenkin kiusallinen hetki aina :D ja jossain määrin saan näitä kehuja vieläpä joka päivä, joko asiakkailta tai duunikavereiltani.

Teet itsellesi lounasta:

Yleensä jos pitää tehdä vain itselleni, teen jotain todella nopeaa ja helppoa tai sitten en tee ollenkaan ja syön vaan jotain leipää tms. Kivempaa tehdä ruokaa myös muille kun ei tarvitse yksin syödä :)

Sinulla viimeksi oli kotoisa olo:

varmaan kohta, tulin juuri kotiin soittotreeneistä joten en ole oikeen vielä alkanut ottamaan rennosti :D

Meikkaat juhlavasti:

Todella harvoin meikkaan juhlavasti, en sitäpaitsi edes ole kovin hyvä siinä :D ja arkisinkin mulla ei ole oikeastaan muuta naamassa kuin ripsari ja vähän puuteria :o

Viimeksi luit jotakin syvällistä:

en osaa sanoa :o

Oletko tehnyt seuraavia asioita?

() hypännyt laskuvarjolla

() juossut maratonin

() maalannut itseäsi suuremman taulun

() syönyt liikaa ja oksentanut

(x) juonut liikaa ja oksentanut

() toivonut jollekin kuolemaa

() harrastanut seksiä ystävän kanssa

(x) ottanut oman lemmikin

(x) muuttanut omaan asuntoon

(x) valmistunut

() laulanut hare krishnaa yhdessä muiden kanssa

() nukkunut lentokentällä

(x) pitänyt noloa blogia

(x) ollut leikkauksessa

() tutustunut descartesin tuotantoon

() ollut kasvissyöjä

() varastanut ystävältä

(x) rakastunut

(x) innostunut siivoamisesta

() käynyt sisiliassa

Valitse toinen ja pyyhi toinen pois:

sokeri

stevia

piirtäminen

soittaminen

iloisuus

melankolia

opiskelu

työnteko

aerobic

juokseminen

pilates

jooga

sähly

taekwondo

fyysinen suhde

henkinen suhde

karppaus

larppaus

ukkonen

helle

kettukarkit

omarit

subway

hesburger

sulat

helmet

autoilu

pyöräiy

teatteri

elokuva

venäjän kieli

espanjan kieli

vodka

tequila

uusivuosi

vappu

suolainen

makea

arki

juhla

auringonnousu

auringonlasku

spontaani

harkitseva

siro

lihaksikas

makaronilaatikko

kaalilaatikko

tumma

vaalea

lämmin

viileä

Suurin tähänastisista saavutuksistasi:

Äidiksi tuleminen, oman asunnon ostaminen

Tulevaisuudessa haluaisit:

Omakotitalon, naimisiin, toisen lapinkoiran 8), kaksi lasta (yksi siis tämän tulevan lisäksi), oman yrityksen. Onhan näitä :D