raskaus ja parisuhde

Muuttuuko parisuhde raskauden aikana? Muuttuu. Ei tietenkään kaikilla, mutta voisin melkein väittää että suurimmalla osalla.

Alkuraskaus, oikeastaan koko ensimmäinen kolmannes oli meille hieman hankalaa. Sulkeuduin jostain syystä yksikseni tähän raskauskuplaani, enkä hirveästi jaksanut välittää muista. Miehelleni seksi on erittäin tärkeässä roolissa parisuhteessa ja tämä olikin suurin ongelma ensimmäisten kuukausien aikana. Välillä itsestäni tuntui jotenkin ahdistavalta mennä nukkumaan yhdessä kun tiesin, että nyt kello on sen verran ja kohta alkaa vonkaus. hah. Nyt kun ollaan jo toisessa kolmanneksessa on jo paljonpaljon helpompaa ja mukavempaa! Tähän varmasti vaikuttaa myös se, että alkuraskaudessa mies oli "lomautettu" ja nyt kun paiskii taas töitä normaaliin tapaan ja nähdäänkin vähän vähemmän, niin toisen läheisyys onkin enemmän kuin kivaa :)

Olen myös huomannut tässä muutaman viikon sisällä, että miehestä on tullut paljon huomaavaisempi ja tunteellisempi kuin ennen. Toki aikaisemminkin hän oli kova kertomaan kuinka rakastaa, mutta nyt on jotenkin erilaista. Tekee ihan erilaisia söpöjä juttuja mitä en olisi voinut edes kuvitella, on jopa tirauttanut pari kyyneltä kun totesi kuinka onnelliseksi mä ja meidän tuleva vauva hänet teemmekään! :') Joten tässä vaiheessa raskautta voin myös väittää, että tämä odotusaika on tuonut meitä läheisimmiksi ja suhteemme on paljon parempi.

Tuntuu, että olemme molemmat hoksanneet että emme olekkaan enää yksilöitä vaan me tosiaan olemme perhe! <3

raskaus tekee yksinäiseksi

Tällä hetkellä jollain tapaa toivoisin, että eläisin toista elämää. Ilman raskautta. Kuulostaa ehkä kamalalta mutta tunnen itseni juuri nyt niin yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi tämän mahani kanssa! Olen aina ollut sellainen, joka viihtyy paljon kotona yksin ja silloin tällön näkee kavereita kahvittelun merkeissä tai ennen juhlimisen merkeissä. Nyt jotenkin raskausaikana kun haluan ulos neljänseinän sisältä niin sillon kukaan ei kerkeä nähdä. On töitä tai leffailta miehensä kanssa tai jotain muuta. Arkisin harvemmin edes jaksan töiden jälkeen nähdä ketään ja kun viikonloppu koittaa niin suurin osa on tietysti baareissa vetämässä kännit! Tänään tuli ensimmäinen kerta kun tuntuu pahalta päästää mies hänen ystävälleen yöksi saunomaan ja pelailemaan ym mitä ikinä tekevätkin. Saman tien kun lähti ovesta, pääsi itkun purskahdus kun rupesin miettimään, että minkähän leffan sitä tänään katsoisi, yksin. Kulunut viikko on muutenkin mennyt samalla kaavalla kun mieskin on ollut iltavuorossa joten ei hänestäkään ole ollut seuraa. Voi kun olisi edes sellaisia tuttuja joilla lapsi tai itsekkin raskaana, mutta meidän lähipiiristä olen ensimmäinen. Ihan kamala tunne! 

Anteeksi avautumisesta, onneksi oli lyhyt sellainen! :'))

Miten äitiydestä selviytyy?

Viime viikolla meillä oli toinen neuvola-aika varattuna klo 8.30 ja oltiin juuri lähdössä neuvolaan kunnes tulee puhelu: neuvolatäti onkin sairaana, joten jos on jotain akuuttia niin pitäisi mennä toiseen neuvolaan. Mietin hetken että ei hitsi, ei sitten yhtään aiemmin viitsinyt soittaa! Sanoin hänelle sitten että mielelläni haluaisin tarkistuttaa verenpaineet ym kun on ollut huimausta niinkuin aiemmin täälläkin kerroin. Noh, mentiin sitten seuraavana aamuna ja eipä siellä tietenkään mitään hälyttävää ollut arvoissa. Hemoglobiini oli laskenut viimekerrasta 114>113 eli mietoa lisärautaa saan kuulemma ottaa, jos haluan. Ja huimaus näköjään vaan kuuluu mun raskausoireisiin.. Yhtä turhauttavaa kun käydä lääkärillä jonkun rasittavan vaivan takia eikä yleensä löydy mitään, on vaan kestettävä ja elettävä niiden vaivojen kanssa -.- 

Tällä viikolla eli rv 16+ on myös alkanut esiintymään närästystä. Hirveä polttava tunne kurkussa aina iltaisin, tuntuu että olisi vetänyt juuri askin tupakkaa päivän aikana! Toissapäivänä ostin sitten Rennietä ja 3kertaa sitä otin ja sen jälkeen ei olekkaan enää tuntunut mitään :) eli toimii!

Nyt sitten otsikkoon. Olen alkanut miettimään tulevaa vauva-aikaa, johon nyt kuitenkin on vielä 5kk aikaa. Äitiyteen ei varmasti voi koskaan olla täysin valmis. Ajatuksia, joita on päähäni tullut, on mm. se, että kun asumme neljännessä kerroksessa ja vielä hissittömässä talossa niin miten helkutissa jaksan moneen kertaan kantaa vauvaa ylös ja alas moneen kertaan päivässä, rattaat pitää automaattisesti jättää joko autoon ja ottaa sieltä aina esille tai sitten viedä kellariin tai ehkäpä tuohon alakertaankin uskaltaa jättää? Noh, jokatapauksessa tiedän että tuohan on vain yksi haaste lisää vauva-arkeen eikä semmoinen ylitsepääsemätön juttu. Eihän me täällä ikuisuuksia asuta! ;) 

Toinen juttu, mistä näin jopa kerran unta, on se että miten ihmeessä tiedän miten vauva puetaan! :D kuulostaa ehkä naurettavalta ja todennäköisesti tuo pukeminen on ihan luontevaa kun se lapsi ihan oikeasti on täällä, mutta tällähetkellä tuntuu niin epävarmalta.

Näin n. 3viikkoa sitten myös sellaista unta, missä olin maailman huonoin äiti! Säilytin vauvaa meidän kylppärin lattialla semmosessa urheilukassissa, ruokin sitä silloin kuin muistin, mulla ei ollut sille vaippoja, ei sänkyä, ei mitään :'''D  ihmeen kaupalla hän selvisi kuitenkin hengissä ja sen jälkeen kun sain raahattua itseni kaupoille niin musta tulikin ihan huippu mamma!

Toivotaan siis, että vaikka kuinka nyt tuntuisi epävarmalta ajatus siitä että pitää ottaa vastuu kokonaisesta ihmisestä ja kasvattaa kunnon kansalainen niin lopputulos on sama kuin tuossa unessa eli huippumama. Tosin aion kyllä huolehtia vauvanhoitotarvikkeiden ostosta pikkaisen aikaisemmin kuin unessa!! vielä n. 4viikkoa aion odotella ensimmäisten ostoksien tekoa, sillä 9.pvä rakenneultra<3 can't wait.

Nyt palaan netflixin pariin, ellei kaveri ilmoita että lähtee mun kanssa leffaan tänään 8) Miehestä ei pahemmin ole seuraa kun juuri tuli kotiin tehtyään 16h työpäivän. 30h valvomista takana, joten nyt saa nukkua rauhassa! 

Ainiin, ihanaa naistenpäivää kaikille! <3