Elikkä..
Torstaina 27.8 oli ihan tavallinen päivä, eikä suunnitelmissa ollut oikeastaan mitään ihmeellistä. Heräsin aamulla, tai no oikeastaan päivällä vasta puolen päivän aikoihin ja makoilin vielä sängyssä 12.30 kun tunsin ihka ensimmäisen supistuksen joka jo tuntuikin jossain. Jähmetyin hetkeksi paikalleni ja ajattelin, että nytkö se alkaa. Viikkoja oli tuolloin 41+0, joten olisi jo aikakin! Noh, en niistä niin vielä välittänyt kun tuli sentään vielä niin harvakseltaan. Soitin kuitenkin serkulleni, joka oli lupautunut ottamaan koiramme hoitoon synnytyksen ajaksi, että voisi tulla hakemaan avaimet kun tuntuu että lähi aikoina varmasti tulee lähtö. Serkkuni tuli työpäivänsä jälkeen käymään ja totesi että "hei, mä otan tuon koiran kyllä nyt jo mukaani, näytät siltä että huomenna et enää kotona ole!". Ajattelin, että joo niin varmaan mutta suostuin kumminkin. Myöhemmin illalla lähdimme vanhempieni luokse savustamaan muikkuja. Ruokapöydässä n. klo 21 huomasin että koko päivän kestäneet supparit alkoivat voimistua. Äitini kehotti soittamaan synnärille ja menemään näytille. Niinpä lähdettiin ajamaan kodin kautta sairaalaan. Sieltä tosin passitettiin vielä kotiin, kun eivät ne supistukset olleet vielä niin tiheitä ja selvästi pystyin vielä puhumaan ilman minkään laisia raivareita :DD Kun saavuimme kotiin, tunsin aina vain enemmän kipua ja kirosin pahimpien polttojen aikana että kuinka ne viitsivät mut kotiin vielä lähettää... Yritin nukkua, mutta eihän siitä mitään tullut. Torkuin vajaa 10min pätkiä aina supistusten välissä. Latasin aikani kuluksi puhelimeeni jonkun supistuslaskurinkin ja sillä sitten kellottelin koko yön.
Perjantaina 28.8 aamulla klo 6 soitin synnärille. Vielä kehottivat käymään lämpimässä suihkussa, mutta jos siitä ei enää ole apua niin sitten saa tulla sairaalaan. Vietinkin suihkun lattialla n. tunnin verran jonka jälkeen herätin miehen ja sanoin että nyt mennään!
Sairaalaan päästiin n klo 10, mutta edelleen olin vain 2cm auki. Kivunlievitykseen sain aluksi lämpöpussin ja jonkin suun kautta otettavan lääkkeen, jotta saisin edes vähän nukuttua.
Klo 10.52 hoitaja tulee kertomaan, että päästäisiin suoraan synnytyssaliin. Siellä tarjottiin ilokaasua, jonka otin mielelläni käyttöön. Ammeeseen/suihkuunkin olisin päässyt, mutta se jostain syystä unohtui kokonaan kun halusin vain nukkua kaikki mahdolliset välit.
Klo 13 oli lounasaika. Ajattelin, että "Vihdoin, RUOKAAA!" Se ei tosin maistunut ollenkaan. Muutaman haarukallisen sain alas, jonka jälkeen yhtäkkiä tuli hirveän paha olo, ja juoksin lähimpään vessaan. En tiedä johtuiko siitä ilokaasusta vai mistä. Ruokailun jälkeen jossain vaiheessa mieheni lähti käymään kotona.
Klo 14.45 Sisätutkimuksessa 4cm auki, pehmeät hyvin venyvät reunat.
Klo 15.20 Supistukset alkoi olla niin voimakkaita, että aloin jo vahvasti miettimään vahvempia kivunlievityksiä. Päädyttiin kuitenkin kätilöiden kanssa jutellessamme, että kokeillaan vielä aqua-rakkuloita. Sen laitto sattui aika kovin, mutta jonnekkin ne supistuskivut taas hälveni. Tosin vain hetkeksi.
Klo 16.39 Puhkaistaan kalvot. Tässäkin kohtaa toivon epiduraalia, mutta muutankin vielä mieltäni ja ilokaasulla mennään edelleen. 5cm auki.
Klo 17.21 Supistuskäyrässä näkyy supistuksia hieman harvakseltaan, joten minua kehotettiin menemään jumppapallon päälle istumaan, jolloinka poltot tulevat taas kipeimmiksi. Makuuasento ilmeisesti lievensi niitä vähän.?
Klo 17.50 Kivut ovat entistä pahemmat, joten nyt ei enää harkita puudutusta. Anestesialääkärin odotteluun menee n. puoli tuntia.
Klo 18.24 Epiduraalipuudutuksen laitto. Alkaa vaikuttamaan samantien. Puudutuksen laitto sattui ihan älyttömästi ja kun oli kokoajan pieni paniikki päällä niin musta tuli hysteerinen eikä se auttanut asiaa ollenkaan kun itketti ja tärisytti kokoajan. Nyt pystyy onneksi taas nukkumaan hetken.
Klo 19.33 Aloitetaan Syntocinon, joka ilmeisesti voimistaa supistuksia. Nyt on myös alkanut tuntumaan voimakasta paineentunnetta lähinnä alaselän/häntäluun puolella. Puudutus ei auta tuohon kipuun.
klo 20.58 Lisätään epiduraalia.
Klo 21.20 Sydänäänissä tapahtui lasku, joten kätilö joutui pikaisesti painamaan vauvan päätä alaspäin. Tässä kohtaa taas tuli pieni paniikki, kun koneesta näkyi kuinka sydänäänet tippuu ja yhtäkkiä lappaa porukkaa synnytyssaliin ja kukaan ei sano mitään. Tässä vaiheessa myös lääkäri kutsuttiin paikalle, jonka määräyksestä aloitettiin uudestaan tuo ns. "supistuslääke".
Klo 22.55 Vaadin lisää puudutusta. Tässä vaiheessa 6cm auki ja tarjoutuva osa hyvin laskeutunut.
Lauantai 29.8 klo 00.30 Soitan taas kelloa ja vaadin puudutusta.
klo 01.40 Kätilö tekee sisätutkimuksen; täysin auki! HUH, mikä helpotus. Tehdään koeponnistus, mutta pää ei lähde yhtään seuraamaan. Ponnistelin jonkun aikaa, jotta helpottaa oloa. Tässä vaiheessa tunnen, kuinka hiki vaan valuu ja kasvoja kuumottaa. Kuume mitataan; 38.5C.
Mies saa käteensä märän pyyhkeen jolla sai pyyhkiä kasvojani ponnistusten välissä. Aluksi homma toimikin hyvin, mutta kivut ja uupumus sai mut niin vihaiseksi jotta tuli siinä miehellekkin muutama valittu sana sanottua :'D Voi ressukkaa. Tuosta tosin kuulin vasta jälkeen päin, en nimittäin itse muista oikein mitään. Jossain vaiheessa myös kätilöt alkavat pelottelemaan sektiolla, kun selvisi että vauva onkin väärinpäin. Pää on siis alaspäin, mutta koko keho on vinossa, jonka vuoksi ponnistuksista huolimatta mitään ei tapahdu. Muistan kun mies tokaisee, että eihän tässä mitään leikkauksia tarvita. Kyllä se sieltä tulee!
Klo 02.50 Kutsuttiin taas lääkäri paikalle. Hän päätti ottaa käyttöön imukupin.
Klo 03.11 Vihdoin ja viimein kova työ palkittiin maailman suloisimmalla pikkupojalla <3
 |
| Paino 3540g Pituus 50cm Apgar 8/10/10 <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti