Synnytyskertomus

Vihdoin sain aikaiseksi kirjoittaa tämän kuuluisan synnytyskertomuksen.. eihän siihen mennyt taas kuin 3viikkoa :D

Elikkä..

Torstaina 27.8 oli ihan tavallinen päivä, eikä suunnitelmissa ollut oikeastaan mitään ihmeellistä. Heräsin aamulla, tai no oikeastaan päivällä vasta puolen päivän aikoihin ja makoilin vielä sängyssä 12.30 kun tunsin ihka ensimmäisen supistuksen joka jo tuntuikin jossain. Jähmetyin hetkeksi paikalleni ja ajattelin, että nytkö se alkaa. Viikkoja oli tuolloin 41+0, joten olisi jo aikakin! Noh, en niistä niin vielä välittänyt kun tuli sentään vielä niin harvakseltaan. Soitin kuitenkin serkulleni, joka oli lupautunut ottamaan koiramme hoitoon synnytyksen ajaksi, että voisi tulla hakemaan avaimet kun tuntuu että lähi aikoina varmasti tulee lähtö. Serkkuni tuli työpäivänsä jälkeen käymään ja totesi että "hei, mä otan tuon koiran kyllä nyt jo mukaani, näytät siltä että huomenna et enää kotona ole!". Ajattelin, että joo niin varmaan mutta suostuin kumminkin. Myöhemmin illalla lähdimme vanhempieni luokse savustamaan muikkuja. Ruokapöydässä n. klo 21 huomasin että koko päivän kestäneet supparit alkoivat voimistua. Äitini kehotti soittamaan synnärille ja menemään näytille. Niinpä lähdettiin ajamaan kodin kautta sairaalaan. Sieltä tosin passitettiin vielä kotiin, kun eivät ne supistukset olleet vielä niin tiheitä ja selvästi pystyin vielä puhumaan ilman minkään laisia raivareita :DD Kun saavuimme kotiin, tunsin aina vain enemmän kipua ja kirosin pahimpien polttojen aikana että kuinka ne viitsivät mut kotiin vielä lähettää... Yritin nukkua, mutta eihän siitä mitään tullut. Torkuin vajaa 10min pätkiä aina supistusten välissä. Latasin aikani kuluksi puhelimeeni jonkun supistuslaskurinkin ja sillä sitten kellottelin koko yön.

Perjantaina 28.8 aamulla klo 6 soitin synnärille. Vielä kehottivat käymään lämpimässä suihkussa, mutta jos siitä ei enää ole apua niin sitten saa tulla sairaalaan. Vietinkin suihkun lattialla n. tunnin verran jonka jälkeen herätin miehen ja sanoin että nyt mennään! 

Sairaalaan päästiin n klo 10, mutta edelleen olin vain 2cm auki. Kivunlievitykseen sain aluksi lämpöpussin ja jonkin suun kautta otettavan lääkkeen, jotta saisin edes vähän nukuttua.

Klo 10.52 hoitaja tulee kertomaan, että päästäisiin suoraan synnytyssaliin. Siellä tarjottiin ilokaasua, jonka otin mielelläni käyttöön. Ammeeseen/suihkuunkin olisin päässyt, mutta se jostain syystä unohtui kokonaan kun halusin vain nukkua kaikki mahdolliset välit.

Klo 13 oli lounasaika. Ajattelin, että "Vihdoin, RUOKAAA!" Se ei tosin maistunut ollenkaan. Muutaman haarukallisen sain alas, jonka jälkeen yhtäkkiä tuli hirveän paha olo, ja juoksin lähimpään vessaan. En tiedä johtuiko siitä ilokaasusta vai mistä. Ruokailun jälkeen jossain vaiheessa mieheni lähti käymään kotona.

Klo 14.45 Sisätutkimuksessa 4cm auki, pehmeät hyvin venyvät reunat.

Klo 15.20 Supistukset alkoi olla niin voimakkaita, että aloin jo vahvasti miettimään vahvempia kivunlievityksiä. Päädyttiin kuitenkin kätilöiden kanssa jutellessamme, että kokeillaan vielä aqua-rakkuloita. Sen laitto sattui aika kovin, mutta jonnekkin ne supistuskivut taas hälveni. Tosin vain hetkeksi.

Klo 16.39 Puhkaistaan kalvot. Tässäkin kohtaa toivon epiduraalia, mutta muutankin vielä mieltäni ja ilokaasulla mennään edelleen. 5cm auki.

Klo 17.21 Supistuskäyrässä näkyy supistuksia hieman harvakseltaan, joten minua kehotettiin menemään jumppapallon päälle istumaan, jolloinka poltot tulevat taas kipeimmiksi. Makuuasento ilmeisesti lievensi niitä vähän.?

Klo 17.50 Kivut ovat entistä pahemmat, joten nyt ei enää harkita puudutusta. Anestesialääkärin odotteluun menee n. puoli tuntia.

Klo 18.24 Epiduraalipuudutuksen laitto. Alkaa vaikuttamaan samantien. Puudutuksen laitto sattui ihan älyttömästi ja kun oli kokoajan pieni paniikki päällä niin musta tuli hysteerinen eikä se auttanut asiaa ollenkaan kun itketti ja tärisytti kokoajan. Nyt pystyy onneksi taas nukkumaan hetken.

Klo 19.33 Aloitetaan Syntocinon, joka ilmeisesti voimistaa supistuksia. Nyt on myös alkanut tuntumaan voimakasta paineentunnetta lähinnä alaselän/häntäluun puolella. Puudutus ei auta tuohon kipuun.

klo 20.58 Lisätään epiduraalia.

Klo 21.20 Sydänäänissä tapahtui lasku, joten kätilö joutui pikaisesti painamaan vauvan päätä alaspäin. Tässä kohtaa taas tuli pieni paniikki, kun koneesta näkyi kuinka sydänäänet tippuu ja yhtäkkiä lappaa porukkaa synnytyssaliin ja kukaan ei sano mitään.  Tässä vaiheessa myös lääkäri kutsuttiin paikalle, jonka määräyksestä aloitettiin uudestaan tuo ns. "supistuslääke".

Klo 22.55 Vaadin lisää puudutusta. Tässä vaiheessa 6cm auki ja tarjoutuva osa hyvin laskeutunut.

Lauantai 29.8 klo 00.30 Soitan taas kelloa ja vaadin puudutusta. 

klo 01.40 Kätilö tekee sisätutkimuksen; täysin auki! HUH, mikä helpotus. Tehdään koeponnistus, mutta pää ei lähde yhtään seuraamaan. Ponnistelin jonkun aikaa, jotta helpottaa oloa. Tässä vaiheessa tunnen, kuinka hiki vaan valuu ja kasvoja kuumottaa. Kuume mitataan; 38.5C.
Mies saa käteensä märän pyyhkeen jolla sai pyyhkiä kasvojani ponnistusten välissä. Aluksi homma toimikin hyvin, mutta kivut ja uupumus sai mut niin vihaiseksi jotta tuli siinä miehellekkin muutama valittu sana sanottua :'D Voi ressukkaa. Tuosta tosin kuulin vasta jälkeen päin, en nimittäin itse muista oikein mitään. Jossain vaiheessa myös kätilöt alkavat pelottelemaan sektiolla, kun selvisi että vauva onkin väärinpäin. Pää on siis alaspäin, mutta koko keho on vinossa, jonka vuoksi ponnistuksista huolimatta mitään ei tapahdu. Muistan kun mies tokaisee, että eihän tässä mitään leikkauksia tarvita. Kyllä se sieltä tulee!

Klo 02.50 Kutsuttiin taas lääkäri paikalle. Hän päätti ottaa käyttöön imukupin.

Klo 03.11 Vihdoin ja viimein kova työ palkittiin maailman suloisimmalla pikkupojalla <3

Paino 3540g
Pituus 50cm
Apgar 8/10/10
<3

Baby is here!

Noniiin, vihdoin voin tulla tänekkin kertomaan että pikkumies on nyt maailmassa! <3 hieman on tämänkin kirjoittaminen venähtänyt, sillä tuleehan tässä jo viikko yhteiseloa täyteen ensi yönä.. Eli viime perjantaina aamulla lähdettiin sairaalaan sillä supistukset saivat oloni sen verran epämukavaksi etten ollut pystynyt nukkumaan minuuttiakaan. Olin vasta pari senttiä auki, mutta sille tielle jäätiin torkkumaan pehmeiden kivunlievitysten ansiosta. Miten voikaan edes 20min unet tuntua niin hyviltä! Lauantaiyönä rv 41+2 päätti herra tulla maailmaan klo 3.11<3
Tarkemman synnytyskertomuksen kirjoittelen kunhan ehdin :)

Arki on lähtenyt rullaamaan ihan kivasti. Maanantaina kotiuduttiin ja ensimmäinen yö oli erittäinkin havahduttava, sillä vauva huusi koko yön. Nukkumaan pääsin vasta 7 aamulla.. Siitä eteenpäin yöt ovat olleet selkeästi helpompia. Hieman toki unirytmi edelleen hakusessa. Pitäisi alkaa estämään iltaunet jotta väsyttäisi sitten yöaikaan.. Mielenkiintoiseksi tämä kävi myös siltä kantilta, että mies joutui jo töihin. Viime yönä oli ensimmäinen vuoro. Työ on tuommosta pätkäduunia ja nytkin vain 1kk sopimus, joten isyyslomia ei viitsi paljon vaatia. Voi vielä käydä niin, ettei jatkossa enää pyydettäisikään hommiin. Noh, onneksi saan paljon apuja kunhan vain pyydän. Nyt oltiinkin viime yö pikkumiehen kanssa vanhemmillani yötä :) 

Ihanaa olla äiti, vaikka sitä ei ehkä ihan vielä kunnolla tajuakkaan<3

Äippäpolilla

Eilen oli aika äitipolille vauvan kokoarvioon. Käynti jännitti hiukan, koska jotenkin olin varma että sisälläni ei mikään pieni poitsu kasva. Erittäin mukava nuori lääkäri kuitenkin arvioi kooksi 3,6kg, eli mielestäni ihan hyvän kokoinen. Toki voihan tuokin todellisuudessa ollakkin se yli 4kg, sen näkee sitten! Minua kiinnosti käynnissä saada myös tietää tilanne tuolla alakerrassa. Pläääh, paikat vielä täysin epäkypsät! Aika turhauttavaa. Sanoi että juuri ja juuri sormelle auki ja kanavaa jäljellä 3cm. Nyt vaan toivon että tuo ronklaaminen olisi saanut vauhditettua tätä hommaa edes hiukan.

Ultraamisessa selvisi myös yksi hieman huolestuttavampi asia. Nimittäin lapsivettä näytti olevan hieman liian paljon. Ei kuitenkaan mitenkään hälyttävän paljon, mutta ylärajoilla kuitenkin mennään. En ollut koskaan edes ajatellut että sitä vettä voisi olla jotenkin liikaa tai liian vähän. :o Minut pistettiin käyrille tarkkailuun hetkeksi, mutta paperille piirtyi kuitenkin erittäin hyvät sydänäänet. Ensi tiistaina uudestaan katsomaan onko tilanne edelleen sama ja jotain hän puhui myös käynnistyksestä.. Meni puolet ohi, kun ajattelin vaan että kunpa kaikki olisi kunnossa. Kotiin tultua aloin googlettelemaan ko. asiaa ja noita liiallisen lapsiveden vaaroja. Ehkä olisi taas pitänyt jättää osa jutuista lukematta, mutta parempi ehkä tietää kaikki faktat. Googlesta löytyi tapauksia niin napanuoran kiertymisestä kaulan ympärille aina cp-vammaan asti, eipä kovin hyvältä kuulosta.. Rauhoittelen itseäni nyt sillä, että onneksi tuo määrä ei tosiaan ollut niin suuri kuin ehkä voisi olla. Lääkäri ei edes sanonut suoraan, että mitä vaaroja tuossa on vaikka kysyin. Sanoi vaan ympäripyöreästi, että ei ole hyväksi vauvalle. hmmm. Mietin jälkeen päin, että ehkä ei halunnut luoda paniikkia etukäteen tai jotain? 

Olisi kiva tietää, onko muilla ollut vastaavanlaista ja miten on käynyt?

Nyt ei enää millään pystyisi odottelemaan ensiviikon alkuun! Voikun tämä synnytys käynnistyisi itsekseen vaikka viikonlopun aikana. 
Monet varmaan tietää sen tunteen, kun on laskettu päivä käsillä ja kuulee muilta kuinka lähes samoilla viikoilla menevät ovat synnyttäneet jo ja itsellä ei ole minkäänlaisia tuntemuksia tulevasta. no, hiljaa hyvä tulee pätee varmasti tässäkin.

raskauden kolmannekset

Täällä ollaan, vieläkin yhtenä kappaleena. Viikkoja on nyt kasassa 39+4. Olen unohtanut kokonaan koko blogin kirjoituksen, edellisestä postauksesta on kulunut melkein 3kk! Eipä mun tarkoituksenani ollutkaan kirjoitella kuin omaksi iloksi enkä halunnut ottaa mitään paineita koko hommasta. Viime yönä aloin vaan miettimään koko raskautta ja tajusin että nyt olisi ehkä hyvä aika kirjoittaa ylös, mitä tämä syntymätön vauva on saanut minussa aikaan. Nyt vielä kun ne ovat suht tuoreessa muistissa niin eipähän pääse unohtumaan kun ne tallentuvat tänne netin ihmeelliseen maailmaan ;) Varoitus pitkästä kirjoituksesta!

Ensimmäisen kolmanneksen (viikot 1-12) aikana oloni tuntui suht normaalilta. Välillä ehkä liiankin normaalilta. Kerkesin moneen kertaan pelkäämään pahinta kun ei minkäänlaisia pahoinvointeja tms tullut vastaan "niinkuin kaikilla muilla". Varhaisultraan oli siis päästävä, maksoi mitä maksoi! Mentiin ultraan Mehiläiseen ja muistan kuinka lääkäri kysyi syytä miksi tulimme. Kerroin että haluaisin vain tietää että siellä tosiaan on joku hengissä kun ei minkäänlaisia tuntemuksia ole ollut. Lääkäri alkoi ultraamaan ja ei mennyt kuin pari sekuntia kunnes hän sanoi että huokaiskaa helpotuksesta, on täällä elämää <3 Nyt jaksoi taas odottaa seuraavaa etappia! :D ensimmäinen neuvola oli 8.1, hirrrrrrveeesti kaiken maailman lappuja ja vihkoja!  Oli aika koomista astua neuvolan ovista sisään ja katsoa kun aulassa istui lisäksemme nainen alle kuukauden ikäisen vauvansa kanssa sekä toinen nuori nainen hirmuisesti pyöristyneen vatsansa kanssa. Ja sitten me, rv 8:laiset ;D vielä oman vatsan kanssa. Ensimmäiseen neuvolakäyntiin mennessä mulla oli tullut jostain kummasta jo n. 4kg painoa! Tosin siinä oli joulu juuri, joten ne suklaaöverit vissiin selittää tuon, ainakin osittain. :D Sitten odoteltiinkin tuskaisesti hieman yli 4viikkoa, että päästiin ensimmäiseen oikeaan ultraan rv 12+5. Tai oikeahan se oli se ensimmäinenkin mutta you know what i mean ;) Kokemus oli taas aivan uskomaton. Mieskin oli aivan ihmeissään kuinka meidän pieni papu oli kasvanut niin hurjasti tuossa ajassa. Kaikki oli siis kunnossa edelleen ja nyt olikin jo 12 viikkoa takana päin.

Toinen kolmannes (viikot 13-27). Raskausviikon 13 käynnistymistä odottavat varmasti kaikki, kuin kuuta nousevaa. Silloinhan on enää suht pieni mahdollisuus keskenmenoon. Kaikki tärkeimmät elimet ovat kehittyneet, tai ainakin hyvässä vaiheessa kehitystä. Vieläkin oireet ovat hyvin vähäiset, lukuunottamatta satunnaisia harjoitussupistuksia joiden aikana vatsa kovettui kivikovaksi ja oli pakko mennä kyykkyyn mahdollisimman kippuraan. Tuo oli jännää aikaa. 
Oli rv 18+4. Mies oli nukkumassa yövuoron jäljiltä kotona ja minä päätin lähteä kirpparille viemään vaatteita myyntiin. Kun tulin takaisin ja menin sänkyyn miehen viereen, pistin muuten vain hänen kätensä vatsani päälle. Hetken päästä nukkuva miehenikin säpsähti ja sanottiin melkein yhteen ääneen "tunsitsä ton?" :'D Siinä se oli, ensimmäinen potku<3 Tämän jälkeen oltiinkin molemmat käsi vatsalla melkein kokoajan.
Seuraavaksi rv 19+6 olisikin varmaan tähän asti kaikkein jännimmän etapin aika. Nimittäin rakenneultra! Oltiin koko raskausaika pohdittu että kumpihan mahtaisi tulla. Itsellä oli välillä tyttöoloa ja sitten mietittiin että kun miehen sisaruksillakin on yhteensä tällähetkellä 6 poikaa, niin eiköhän se tämäkin poika ole. Joidenkin testien mukaan taas lupailtiin tyttöä jnejne. Hauskaahan tuo arvuuttelu oli, mutta vielä hauskempaa oli nähdä itse ultrausruudulta kuinka napanuora on haarojenvälissä mutta niin on myös jotain muutakin! POIKA<3 Ja eikun shoppailemaan ja suunnittelemaan tulevaa vauvanhuoneen sisustusta. Toisen kolmanneksen muisteluun mahtuu vielä yksi juttu. Rv 27; istuin autossa ja tuijottelin mahaani kunnes näin sen muljahtavan. Ensimmäistä kertaa näin tuolloin, kun vauva liikkui niin että se näkyi ulospäin. Se oli melkein jopa pelottavan näköistä mutta kuitenkin niin hassua.

Mentiin myös kihloihin toukokuun puolessavälissä sekä juhlittiin minun 22v synttäreitä. Mies leipoi oikein mansikkakakunkin ;)

Rv 31 vs rv 19

Viimeinen kolmannes (viikot 28-40). Viimeistä viedään! Viimeinen raskauskolmannes on ollut ehkä tapahtumarikkain jakso. Välillä tuntuu että kaikki tähän astinen oireettomuus on alkanut kostautumaan ja kaikki vaivat puskevat päälle nyt. Kesäkuun alkaessa toivoin viileää kesää ja sen onneksi sainkin! En muutenkaan tykkää kuumista ilmoista, ihoni on erittäin herkkä auringolle ja olen muutamaan otteeseen parin viime kesän aikana saanut kortisonipiikkiä persuksiin kun silmät ovat alkaneet turvota kiinni palaneiden kasvojen ansiosta. Kesäkuusta asti työnteko ei maistunut, olin jo niin omissa maailmoissani vauvantulon kannalta että voin kiittää itseäni siitä että olen päätynyt oman äitini palkkalistoille 3vuotta sitten. Muuten olisin varmaan saanut potkua perseelle tuosta lapamatomeiningistä! :D Jäinkin sitten n. viikkoa aikaisemmin äitiyslomalle, josta suunnattiin mieheni kanssa lomareissulle hänen mummolaan heidän mökilleen. Viikkoja oli tuolloin n. 34 kasassa. Yhtenä yönä mökillä ollessamme alkoikin sitten pieni paniikki. Kävin yöllä ennen nukkumaan menoa vessassa ja kun juuri sain housut jalkaan, tunsin kun jotain lorahti housuun. Olin ihan varma, että nyt ne vedet meni! Panikoin ihan älyttömästi ja aloin soittelemaan omalle synnärille ja kerroin että semmonen pikkujuttu kun ollaan täällä 400km päässä että mitäs tehdään. Siitä sitten aloin soittelemaan Mikkelin sairaalaan ja erittäin mukava nuori nainen rauhoitteli ja kertoi ohjeita. Jos tuota "lapsivettä" olisi tullut yön aikana lisää niin olisi pitänyt lähteä ajamaan Mikkeliin reilut 100km ja pahimmassa tapauksessa olisin joutunut synnyttämään siellä tai sitten oltais voitu yrittää ajaa Helsinkiin lähemmäs kotia. Onneksemme tuota mysteeristä nestettä ei sitten koskaan enää tullut lisää, joten asia jäi siihen. Mikä helpotus! 
Reissun aikana puhkesi myös aivan uudenlainen vaiva. Nimittäin siitä tähän päivään asti ilmeisesti tuo vauva on painanut johonkin hermoon siihen malliin, etten saa oikean käden nimetöntä koukkuun ilman äärimmäistä kipua.Kipu on pahinta aamulla kun sormet ovat niin turvoksissa yön jäljiltä. Tuo sama vaiva on nyt viime viikkojen aikana myös siirtynyt toisen käden keskisormeen. Olen käynyt lääkärissä, mutta ilmeisesti asiaan auttaa vain synnytys. Muita oireita ja vaivoja viimeisen kolmanneksen aikana on ollut mm; jalkapohjien ja sormien järkyttävä kutiaminen. Hepatoosia epäiltiin mutta maksa ja sappiarvot olivat normaalit. Vaiva meni itsestään ohi parin viikon jälkeen. Myöhemmin tuli erilaista kutiamista ensin vatsaan ja sitten reisiin ja polvien sivuille sekä käsivarsiin. Se oli sellaista nokkosihottuman tapaista näppylää joka ilmestyi aina kun aloin raapimaan itseäni. Tämä oli ehkä hirvein asia tähän mennessä! Hyvästi yöunet! Rasvailin itseäni jatkuvasti Bepantcarella, kuivan ihon öljyllä sekä kortisonilla. Jossain vaiheessa tämäkin meni onneksi ohi. 
Nämä viimeiset 2viikkoa ovat olleet yhtä tuskaa. Piti alkaa nämä helteetkin vielä tähän päälle. Nukkuminen on erittäin hankalaa, koska hyvää asentoa ei tunnu löytyvän, kokoajan pitää yölllä ravata vessassa, levottomat jalat vaivaavat myös. Toissa yönä menetin hermoni noihin jalkoihin täysin ja soitin synnärille kysyäkseni vinkkiä. Neuvoivat ottamaan panadolia jos tukisukkia ei löydy. Kello oli tuolloin jo 4 yöllä, joten otin 1mg panadolin heti ja nukahdin kuin tukki! <3 tuosta edellisenä yönä olin nukkunut vain 4h noiden samojen vaivojen sekä supistusten takia, joten oli jännä miten hirveä väsymys painoi mutta ei vaan pystynyt nukkumaan ennen tuota pilleriä.
Viime viikolla neuvolassa mulla oli niin mukava neukkutäti ottamassa vastaan, että voisin ylistää häntä maasta taivaaseen! Mulla on ollut varmasti yli 5 eri neuvolatätiä tämän raskauden aikana ja tuo oli ehdottomasti paras. Ikää oli hieman enemmän, joten se vaikutti asiaan. Oli meinaan paljon asiantuntevampi kuin nuo aikaisemmat yhteensä. Hän myös kertoi vauvalla olevan melko pitkä selkä joten halusi pistää viestiä äitipolille josko he ottaisivat minut sinne painoarvioon. Tänään tulikin puhelu, että ke olisi aika. Sitten onkin jo laskettupäivä torstaina. Miten tämä aika meneekään loppupeleissä niin äkkiä! Nämä viime päivät ovat ollut kyllä pahinta aikaa odottavalle. Kokoajan tuntuu, että joko nyt mutta ei sitten kuitenkaan. Noh, jokatapauksessa enää max 2viikkoa niin nyytti on sylissä<3

sokerirasitus ja kuulumisia

Hupsista, oon ollut "hieman" laiska kirjoittelun suhteen. Onhan tässä tapahtunut vaikka ja mitä mutta en vain ole saanut aikaiseksi avata tämän bloggerin "uusi teksti"- kohtaa.

Olen ollut melko paljon töissä. Viimeviikko meni tosin todella aneemisesti  tuntui etten millään olisi päässyt edes puoli 11 sängystä ylös ja töissäkään oikeen huvittanut/sujunut mikään. Thank God, mun äiti on pomoni! Vieraan palkkalistoilla olisin varmasti saanut aika herkästi kenkää viime viikon perusteella! :'D

Mentiin myös kihlohin P:n kanssa 16.5.<3 oltiin ostettu sormukset valmiiksi jo varmaan yli kuukausi sitten, mutta mies halusi odottaa sopivaa hetkeä kosinnalle :) vaikea varmaan arvata mitä vastasin... ;) hääpäivää ei olla lyöty lukkoon, ei edes vuotta ellei sitä lasketa että kerroin miehelle että 3vuoden päästä olis hyvä.. nyt mietitään että pidetäänkö pienet kihlajaiset lähiaikoina. Tuntuu vaan että hirmu hankalaa löytää sopivaa ajankohtaa. Noh, kirjoittelen kihlajaisista myöhemmin, jos päätetään sellaiset pitää!

Sitten otsikkoon. Kirjoittelen tätä postausta tällähetkellä laboratorion odotustilassa. Mulla oli aika siihen niin kehuttuun sokerirasitukseen klo 8.10. Tuskaa tästä tekee 12h paaston lisäksi myös sen, että jouduin heräämään luonnottoman aikaisin, jopa klo 7! Mulle aina kuittaillaan siitä, kuinka maailman kirjat olisivat sekaisi  jos minä päätyisin töihin jonnekkin jossa joutuu olla työpisteellä jo klo 7-8, se olisi ihan hullua! 

Odotan innolla kuinka tuleva lapsi muuttaa päivärytmiäni. Mutta siis nyt on tähän mennessä 4 putkiloa otettu verta.

Normaalisti otettaisiin vähemmän, mutta tän hetkisiin raskauskuulumisiin kuuluu myös sellaista, että epäillään että mulla on raskaushepatoosi. Olen ihmetellyt jo parisen viikkoa minun kutiavia jalkapohjia sekä myöhemmin kutiavia sormia. Kutina on melkein sietämätöntä joten päätin vihdoin soittaa neuvolaan josta sainkin lähetteen tänne labraan. Eli ylimääräistä verta otettiin sen takia, että saadaan nuo maksa-arvot katsottua. 

Sokerirasitusta varten olin siis syömättä 12h. Eilen illalla vedin siis kaksin käsin safkaa ja hieman jäätelöäkin (en tiedä olisiko pitänyt tuo jäde jättää väliin, mutta enpähän huijaa ;) tuli syötyä niinkuin olisin muutenkin syönyt :D) Netissä sanottiin, että ei saa juoda vettä ollenkaan ja toisaalla sanottiin että n. puoli lasia on ok ja jossain vielä ettei rajoituksia ole sen suhteen. Tein siis niin, että kostutin suuta vedellä ja nielin tyyliin pari milliä sitä vettä :D Tänne labraan päästyäni ensin otettiin verinäytteet ja sen jälkeen join sokerilitkua, joka ei maistunut läheskään niin pahalle kuin olin kuvitellut! :) tunnin päästä otettiin lisää verta ja nyt vielä 15min päästä viimeinen putkilo täyteen. 

JA SITTEN RUOKAAA!<3

Tästä seuraavaksi töihin taas. Yritän nyt kirjoitella vähän tiuhempaan, jääpähän itsellekkin paremmin muistoja kun kirjoittaa tuntemukset ylös :)

Hyvää kesän alkua kaikille<3

The vaunut

Noniin, nyt on sitten vaunut ostettu! Löysin paikalliselta fb-kirppikseltä kivat kärryt ja laitoin itseni jonoon, koska joku oli jo kerennyt ne varaamaan. Eipä mennyt aikaakaan kuin joku toinen kerkesi laittaa minulle yksityisellä viestin, että on pistämässä omansa myyntiin mutta ajatteli tarjota minulle ensin kun huomasi kirpparin sivuilla, että olen moisia vailla. Hän kävi sitten tänään työpaikallani aamulla niitä esittelemässä minulle ja rakastuin heti! Minähän en vaunuista mitään tiedä mutta onneksi tämä likka olikin niihin perehtynyt enemmänkin joten osasi kertoa kaiken ja suositteli tuota Emmaljungan mallia vaikka ei juuri näistä olisi kauppaa syntynytkään. Uutena maksaisi n 700e tänäpäivänä ja maksoin noista 250e, ei mielestäni paha hinta vaikka onkin ollut kolmella lapsella. Tämä likka oli pitänyt näistä niin hyvää huolta joten en viitsinyt edes tinkiä! :D

Emmaljunga City Cross

Aluksi kauhistelin tuota väriä, kun kuulin että ovat tumman vihreät, mutta se osoittautuikin erittäin kivaksi väriksi loppujen lopuksi. Nää oli hirmu kevyet ja joustavat ja todella helppo saada kasaan ja vielä kun asutaan täällä kerrostalon neljännessä kerroksessa niin on helppo säilyttää esim autossa kun noista saa yhdellä "klikkauksella" tuon koko istuin osan pois! eli runko autoon vaan! (täällä kun ei ole edes oikein minkään näköistä yleistä tilaa missä voisi säilyttää koko pakettia! -.- ) 

Nyt on sitten ensimmäinen kunnon ostos ostettu meidän poitsulle 8) eipähän jäänyt vaunujen osto viime tippaan ;D

23+3

heippa taas pitkästä aikaa! löysin jostakin, en nyt taas enää muista kenen blogista, tämmöisen "kaavan" jonka avulla voi seurailla raskautta ja sen etenemistä noin muutenkin kuin mahan kasvun kautta joten päätin että voisin alkaa tämmöistä käyttämään aina silloin tällöin! :) Mulla oli neuvola viime torstaina joten kerron tässä siellä kuulemiani arvoja ym.

rv 23+3

rv 19+2

Kuinka pitkällä: 23+3

Paino: +9kg ensimmäisestä punnituksesta joka oli rv 8. hyihyihyi, mutta minkäs teet kun ruoka/herkut maistuu enempi kuin liikunta as always -.-

Muut arvot: Hemoglobiini mulla on ollut aina todella alhainen ja raskauden ekassa neuvolassa se oli 114, tokalla käynnillä 113 ja tuossa viimeisimmässä olikin 115 :D Neukkutäti naureskelikin että harvemmin puolen välin jälkeen Hg lähtee nousuun mutta välillä näinkin päin! Multa otettiin ensimmäistä kertaa myös tuo sf-mitta, joka näytti kuulema 20cm.

Muutokset vartalossa: Tällähetkellä en ole yhtään tyytyväinen kroppaani! Tekee mieli käyttää ainoastaan mahdollisimman vartaloamyötäileviä paitoja koska tuntuu että löysissä paidoissa näytän tuplasti isommalta valaalta! Raskausarpia ei ole tullut kuin reisiin sekä vasemman käden alliin?! :D 

Mielihalut: Ei varsinaisesti mitään, herkut toki maistuu.. 

Nukkuminen: Vasta viimeisen viikon aikana olen huomannut, että tuo kasvava maha alkaa häiritä nukkumistani joten yöt ovat olleet melko levottomia. Ainakin nukahtaminen on vaikeampaa.

Hermostuttaa: Ei vielä ainakaan mikään. 

Vaivat: Alussa kärsin selkäkivuista, mutta nyt ei vaivaa muu kuin närästys muutamina päivinä viikossa. en tiedä voiko tätä pistää raskauden piikkiin mutta jos istun pitkään esim risti-istunnassa ja nousen ylös niin mun jalat menee todella jumiin ja on vaikea kävellä hetkeen kun lonkkaan sattuu molemmille puolille.

Erityistä: Vauva potkii jo tosi paljon! <3 ja viime aikoina sen on pystynyt tuntemaan jo kädellä uloskin päin! tästä mies on ainakin hirmu innoissaan! :)

Mieliala: Hyvin vaihteleva. Välillä pännii turhimmatkin asiat ja voin pillittää monta tuntia putkeen kun tuntuu ettei mikään suju niinkuin elokuvissa ja välillä taas hihkun onnesta.

Odotan: Että pääsen sisustamaan meidän pojan huonetta 8) ja mammalomaa<3 ja ehkä hieman synnytystäkin, tosin se ehkä enempi pelottaa :o :)